Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isäni kehittää jatkuvasti minulle lisää hommaa
29.07.2025 |
Isäni keksii jatkuvasti minulle jotain tekemistä. Pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota. Minulla on muutenkin kädet täynnä työtä ja niistäkin osan jätän tekemättä. Jos ja kun en jotain tee ollenkaan tai hänen tavallaan, alkaa joko mökötys tai syyllistävä viestitulva. Kaukana asuvalle pikkuveljelle kerrotaan, miten en ole tehnyt sitä enkä tätä. Isä asuu yksin ja osa hommista on ihan ok.
Mutta sitten on vaikka jokin varaston järjestäminen, josta nostetaan kierroksia. Ja kun totean että meilläkään varasto ei ole vimpan päälle, niin siinä on minulle seuraava homma. Varaston PITÄÄ olla järjestyksessä, koska näin vain PITÄÄ olla. Päivät on aikataulutettava ja varaston siivous aikataulutettava. Ei saa maata sohvalla lepäämässä töiden jälkeen eikä lomilla, ei edes burn out -taustainen. Lapsenlapsen on urheiltava siten kun hän urheilee, syötävä siten kuin hän syö, tykättävä niistä asioista joista hän pitää. Kukaan ei saa iloita, jos hän ei ole iloinen. Ja jos hän on iloinen, kaikkien muidenkin on oltava. Neljästä lapsesta kaksi katkaissut välinsä ja ei, mikään vika ei voi olla hänessä itsessään. Hänen käytöksensä on ok, muiden ei.
Miten vetää rajoja? Olen ainoa lähellä asuva omainen ja kaikesta huolimatta en halua hylätä häntä. Vaikka yritän olla syyllistymättä, hän onnistuu aiheuttamaan ikävän tunteen. Hän välillä jopa valehtelee, miten pikkuvelikin oli järkyttynyt ja sanonut ties mitä. Ja kun kysyn pikkuveljeltä, hän sanoo ymmärtäneensä minua, ei isää. Tunnen tarvitsevani terapiaa.
Kommentit (19)
Ihan ap:n oma valinta, jos suostuu tuollaiseen kohteluun, turha sitä on täällä kitistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit päästä juttelemaan vaikka työterveyden kautta?
Vierailija kirjoitti:
Ihan ap:n oma valinta, jos suostuu tuollaiseen kohteluun, turha sitä on täällä kitistä.
Isä käyttäytyy usein myös marttyyrimaisesti. Etenkin muiden välirikkojen jälkeen olen välillä pelännyt että hän oikeasti tekee itselleen jotain.
Sano isälle, että järjestä sinä minun varasto ensin. Ai ei pysty? No et sinäkään pysty hänen varastoasioillaan juoksemaan.
Sulla on yksi asia onnellisesti, ja se on se, jos sisaruksista yksikään ei lähde isän käsikassaraksi. Liittoutukaa kunnolla, kysy sisaruksilta, mitä tekisit.
Pystyisikö isäsi itse tekemään noita töitä? Onko kyse siis siitä, että hän ei pysty vai siitä että hän ei kehtaa, kun samalla lastakin voi juoksuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Itsekkin olen neljästä sisaruksesta vanhin ja isä, mummo, eno ja ym muut on aina soittelemassa minulle remonttiapu, metsä, hitsaus ja ym hommista, vaikka samalla kylällä on iki työtön pikkuveljeni.
Itse olen vain ollut vastaamatta viesteihin, joissa olisi sellaisia töitä tai asioita jotka voisi kyllä pikkuvelikin hoitaa. Kuten nyt taimen istutus isän metsään. Niin en rupea siihen kulutamaan omia kesälomia, kun käytössä on työtön veljenikin.
Onnittelut, olet jo aloittanut, kun olet tunnistanut ongelman ja kysyt täällä neuvoa. Aloittaminen on aina vaikeinta ja jotkut eivät tee sitä koskaan.
Laita ihan ensiksi hänen numeronsa äänettömälle äläkä vastaa enää hänen puheluihinsa. Soita itse kerran viikossa (enintään). Viesteihin vastaat aikaisintaan tunnin tai kahden päästä, jos ollenkaan.
Jos ilmestyy oven taakse, olet vain hiljaa niin kuin et olisi kotona, koska et kumminkaan pystyisi kieltämään häntä tulemasta. Et päästä sisälle, Ellei vierailusta ole sovittu.
Keksi menoja ja hommia tai "menoja ja hommia", joihin vetoat, kun kieltäydyt hyppäämästä.
Nämä tekosyyt ja sisällä piileskelyt ovat tarpeellinen välivaihe rajanvedossa, että saat ensimmäiseksi itsellesi tilaa ja välimatkaa. Joidenkin törppöjen, kuten isäsi, kohdalla saattaa olla, että niitä tarvii jatkossakin.
Jos käyt vähänkään jossain töissä, niin isäsi tuskin tietää milloin ja kuinka paljon sinulla näitä töitä on. Eli voit käyttää töitä (tai työhaastatteluja ym.) tekosyynä. Jos teet etätyötä, sanot olevasi töissä, et kerro että kotona.
Aloita näistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystyisikö isäsi itse tekemään noita töitä? Onko kyse siis siitä, että hän ei pysty vai siitä että hän ei kehtaa, kun samalla lastakin voi juoksuttaa?
Osan pystyy, osaa ei. Luulen että jonkinlaista perfektionismia taustalla tai jotain pakkomielteisyyttä. Myös halveksii kaikenlaista epäaktiivisuutta. Elämä on vähän kuin jatkuva maraton. Ei ymmärrä jos joku ei halua samaa vaan uupuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ap:n oma valinta, jos suostuu tuollaiseen kohteluun, turha sitä on täällä kitistä.
Isä käyttäytyy usein myös marttyyrimaisesti. Etenkin muiden välirikkojen jälkeen olen välillä pelännyt että hän oikeasti tekee itselleen jotain.
Se on isän valinta jos tekee...
Syy ei ole sinun. Tuollainen on henkistä väkivaltaa että uhkaillaan/kiristetään/manipuloidaan itsemur....
Sinun elämä. Sinun lasten elämät.
Ei isäsi eikä isä siitä päätä.
Melko rajatonta tuo isäsi toiminta.
Itse sun on näköjään vedettävä rajat/katkaistava napanuora. Ei isäsi sitä tule tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt rajojen vetoa, ja pidät niistä kiinni. Sinulla on oma ainutkertainen elämäsi ja omat lapsesi, ja ensisijaisesti sinun täytyy pitää omasta jaksamisestasi kiinni.
Toki vanhuksia voi auttaa, itse autan asioissa, joihin hankala pyytää ulkopuolista, esim. lääkärikäynnit ja pankkiasiat. Mutta en auttaisi omakotitalon töissä (asumismuoto on oma valinta, en siivoaisi, en vaihtelisi verhoja, jne jne.
Mitä väliä jos puhuu muille tai viestittelee? Laita puhelin välillä äänettömälle.
Selitä, että ahkera perheenäiti ei voi olla tekemässä miesten töitä muualla ja jättää sillä välin perhettään heitteille. Jos kerran ahkeruus on niin tärkeää, niin kokeile vetää tuosta narusta. Tuskin silti toimii. Ihan vain kiinnostaa, mikä mahtaisi olla isän reaktio. Että minkä tason ongelma hänellä mahtaa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt rajojen vetoa, ja pidät niistä kiinni. Sinulla on oma ainutkertainen elämäsi ja omat lapsesi, ja ensisijaisesti sinun täytyy pitää omasta jaksamisestasi kiinni.
Toki vanhuksia voi auttaa, itse autan asioissa, joihin hankala pyytää ulkopuolista, esim. lääkärikäynnit ja pankkiasiat. Mutta en auttaisi omakotitalon töissä (asumismuoto on oma valinta, en siivoaisi, en vaihtelisi verhoja, jne jne.
Mitä väliä jos puhuu muille tai viestittelee? Laita puhelin välillä äänettömälle.
Sitten se on myös tosi rahallisesti kuluttavaa jos joutuu ajelemaan pidemmän matkan päästä.
Hänellä on vaativa persoonallisuushäiriö. Ei kukaan voisi koskaan tehdä tarpeeksi, että hän olisi tyytyväinen. Älä tottele tuollaista rajatonta ihmistä milloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntele veljeäsi hänkin on sinun puolellasi joten oikea valinta on välimatka isääsi.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on vaativa persoonallisuushäiriö. Ei kukaan voisi koskaan tehdä tarpeeksi, että hän olisi tyytyväinen. Älä tottele tuollaista rajatonta ihmistä milloinkaan.
Saattaapa muuten hyvinkin olla. Kuulostaa hyvin tutulta netistä lukemani.
Aikuistu. Se on ihan hyvä tapa toimia. Jos tarvitset siihen terapiaa, niin hanki sitä. Ihan ensimmäinen homma on muuttaa isäsi luota omaan kotiin. Sitten vaan sanot hänelle, että sinä siivoat oman varastosi, vaihdat omat verhosi ja löhöät OMALLA sohvallasi etkä enää isäsi.
Sano aivan suoraan isällesi, että siivotkoon itse varastonsa ja muut hommat, joihin vaan kykenee. Sinulla on ihan ikioma elämäsi elettävänä. Isälläsi on omansa. Anna mököttää, estä viesti ja jos tekee itselleen jotain, se on hänen ratkaisunsa, ei sinun.
Rajat voi opetella terapiassakin tai ihan itsenäisesti. Joka tapauksessa ne on opeteltava itse ja käytännössä ja joka tapauksessa tulet tuntemaan aiheetonta ja epämukavaa syyllisyydentunnetta, kun asetat rajoja. Ja joka tapauksessa läheisesi tulee kapinoimaan, testaamaan rajoja, marttyroimaa ja syyllistämään sinua. Mutta tarvitset rajat nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Onnittelut, olet jo aloittanut, kun olet tunnistanut ongelman ja kysyt täällä neuvoa. Aloittaminen on aina vaikeinta ja jotkut eivät tee sitä koskaan.
Laita ihan ensiksi hänen numeronsa äänettömälle äläkä vastaa enää hänen puheluihinsa. Soita itse kerran viikossa (enintään). Viesteihin vastaat aikaisintaan tunnin tai kahden päästä, jos ollenkaan.
Jos ilmestyy oven taakse, olet vain hiljaa niin kuin et olisi kotona, koska et kumminkaan pystyisi kieltämään häntä tulemasta. Et päästä sisälle, Ellei vierailusta ole sovittu.
Keksi menoja ja hommia tai "menoja ja hommia", joihin vetoat, kun kieltäydyt hyppäämästä.
Nämä tekosyyt ja sisällä piileskelyt ovat tarpeellinen välivaihe rajanvedossa, että saat ensimmäiseksi itsellesi tilaa ja välimatkaa. Joidenkin törppöjen, kuten isäsi, kohdalla saattaa olla, että niitä tarvii jatkossakin.
Jos käyt vähänkään jossain töissä, n
Olen hieman eri mieltä. Mitä enemmän selittelee ja keksii tekosyitä, sitä enemmän antaa valtaa käyttämävälle läheiselle tarttumapintaa syyllistää, painostaa ja marttyroida. Kun sanoo, että en tee nyt enkä myöhemmin, ilmaisee rajan. Se on paljon parempi kuin tekosyyt pitkälle tähtäimellä ja ajan ja toistojen myötä läheinen todennäköisemmin perääntyy.
Etäisyyden ottamisesta olen täysin samaa mieltä.
Alue: Aihe vapaa
Joskus vaan on päästettävä irti. Ihan itsesi ja mielenterveytesi takia. Sinullakaan ei ole kuin tämä yksi elämä.