Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette (kaveriasiaa)?
31.08.2011 |
Kirjoittelin jo äsken, mutta kysyn vielä... Jos lapsen kaveri on teillä ja ovikello soi ja siellä on joku muu kaveri/kavereita? Sanotteko lapselle, että kaikki voivat leikkiä yhdessä ulkona? Vai pyydättekö toisenkin/toisetkin teille? Mä yleensä sanon tai lapsi sanoo, että täällä on jo kaveri leikkimässä. Se on vähän kurjaa, kun ovella oleva ajattelee, ettei häntä huolita. Mutta en aina jaksa isoa laumaa. Ulos käsken myös ja kaikki leikkii kaikkien kans. Mutta sepä ei sitte aina onnistu. Sitte voi vielä olla, että joku on luvannu leikkiä jonku kans ja soppa on valmis.
Kommentit (17)
Hän saa joku pyytää sisälle tai kertoa, ettei voi leikkiä. En sekaannu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan lapsi hoitaa asian itse.
Toisinaan hakija voi tulla meille, joskus menevät kaikki ulos ja joskus hakija joutuu tyytymään, ettei tänään käy.
tuo olisikin hyvä, jos hoituisi asiallisesti. Mutta meillä on jo sisällä oleva kaveri saattanut alkaa huudella, että ei oteta tuota mukaan. Ja sitte oma lapsi on ristitulessa. (Ei sillä, että hän aina itsekään niin fiksusti käyttäytyisi...)
Naapurin muksun äiti kun on sitä mieltä, että hänen lastaan kiusataan ja syrjitään jos muksua ei otetaan mukaan leikkiin joka jumalan kerta...
tuo olisikin hyvä, jos hoituisi asiallisesti. Mutta meillä on jo sisällä oleva kaveri saattanut alkaa huudella, että ei oteta tuota mukaan. Ja sitte oma lapsi on ristitulessa. (Ei sillä, että hän aina itsekään niin fiksusti käyttäytyisi...)
eli aikuisten opastuksella sitten, jos näin idareita ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten jos kaveri huutaa mitä tahansa?
Sanoisin että pesen kohta suusi saippualla jos et hiljene; tässä talossa leikitään kaikkien kanssa, myös sinun kaltaisen kiusaajan kanssa.
Ja sitte se uus kaveri tulis mukaan leikkiin.
noihin huuteluihin / tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeillaanko samaa toisinpäin?
Jos jätetään sun lapsi aina yksin!
Anteeksi nyt mutta minut on kasvatettu että aina ollaan kavereita ja mukaan mahtuu, noinkin ahdaspäiset kuin sinä.
Ja samaa opetan lapsilleni. Ne saa tottua siihen että kaverit ei ole jotain varaleluja joita otetaan mukaan vaan kun ei ole parempaakaan tekemistä!
Mä saatan hyvinkin olla sun naapurisi ja sanon tämän sulle; esikoisesi on ollut kesän yksin koska sen kaverit on alkanu tajuamaan ettei tyrannin kanssa ole kivaa, pienempänä tollanen käytös vielä menee ja kaverit alistuu mutta kun lapsi kasvaa niin ei se halua mennä "kaverille" jossa se yksi määrää leikit ja aukoo päätään.
Kaikki on kevereita ja yksi ei ole diktaattori.
Yllätyn jos ihmettelet tätä samaa kuviota parin vuoden päästä kun pienempi poika jää yksin.
8
eli lapsesi on just tällainen, joka käyttää muita vaan pelinappulanaan!
Lupaillaan yhtä sinne ja toista tänne! Mitä väliä!
Jep jep... jospa opettaisit lastasi, että kun on jotain luvattu, niin siitä pidetään kiinni ja seuraavalle sanotaan EI!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kohtaa sanoin, että jätetään AINA yksin?
Minusta on ihan kohtuullista, että jos tyttöni on vaikkapa sopinut leikkitreffit eskarikaverinsa kanssa joka ei edes tunne tätä naapurin tyttöä saa myös sen kerran leikkiä ihan kahdestaan ja rauhassa tämän meille varta vasten kutsutun vieraansa kanssa...
Nyt ymmärrän, miksi jotkut lapset sanovat omille lapsilleni, että sinä et voi tulla meidän kanssa leikkimään; Heidän vanhempiensa mielestä se on oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ymmärrän, miksi jotkut lapset sanovat omille lapsilleni, että sinä et voi tulla meidän kanssa leikkimään; Heidän vanhempiensa mielestä se on oikein.
ihmisiä on erilaisia. Mutta ei näin mustavalkoista kuitenkaan.
Jos lapsi ei halua leikkiä jonkun lapsen kanssa, niin ainakin kysyisin miksi. Ja jos lapsella on kiva leikkimeneillään, niin pitäiskö se unohtaa, sillä kyllä se leikki yleensä muuttuu, jos siihen tulee lisää.
Ja joskus lapseni ainakin haluaa olla yksin, kirjoitella, lukea yms. Mielestäni lapsella on oikeuksia myös, ei heidän tarvitse olla valmiina huvittamaan muita, jos ei siltä tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka jumalan kerta? Mitä se tarkoittaa?
Meillä on tilanne että meidän lapsi menee naapuriin ja kelpaa vaan kun kelpaa.
Ei KOSKAAN sanota että nyt olet kaveri jos ei itse tahdo.
Olen alkanut rajoittamaan lapsien leikkejä koska minuun sattuu äitinä katsoa kun lapseni on vaan joku lelu joka otetaan kun ei parempaakaan keksi.
Minut on opetettu leikkimään kaikkien kanssa ja ymmärryksen yli menee kun lapsi kelpaa vaan kun ei muuta ole.
Tottakai jokasella on oikeus itsenäiseen leikkiin pihalla tai olla jonkun kanssa joskus mutt oma ajatusmaailma ei riitä siihen että jätetään toisia ulkopuolelle. Teistä se on kai ok?
Naapuri ihmetteli kesällä kun isommalla lapsella ei ollut kavereita. No: se on kuulkaa tiedossa jos ei osaa olla kaveri vaan johtaa ja määrää muita. Ei he koskaan puutu lapsiensa touhuihin, keverit alkaa opettaan nöyryyttä kun ikää karttuu: ei ne enää tule pompoteltavaksi.
8
Mutta käytännössä: entä kun naapurustossa on kymmenen samanikäistä? Kukaan ei jaksa heitä kaikkia kotonansa tai pihallansa yhtäaikaa. Toinen juttu, jos olisi jokin yhteinen puisto. No ehkä vähän karrikoitua, mutta tarkoitan sitä, että jos joku on vartavasten meille kutsuttu, niin pian monta muuta on pyrkimässä sisälle. Kaikkia leikkejä ei edes ulkona voi leikkiä. Ja lupauksista pitää pitää kiinni joo, mutta joskus seuraavalle pitää sitten sanoa ei. Kaikilla ei ole isoa maalaistaloa ja pihapiiriä.
jos vieraana on joku, joka käy harvemmin ja tämä toinen lapsi ei häntä tunne niin sanon että nyt ei käy, on toinen kaveri. Jos taas on joku luokkakaveri tms, pyydän lapsen ovelle päättämään mitä tekee (meille kuitenkin vain yksi kaveri kerrallaan, eli jos päättävät olla yhdessä niin sitten ulos). Eri juttu jos ollaan jo valmiiksi ulkona, silloin tietenkään ei saa ketään jättää leikistä ulos. Mutta kyläily on eri juttu, ja tämä sääntö lähtee ihan multa; en vaan halua useaa kaveria samalla kertaa kylään (kokeiltu on ja riehumiseksi menee)
Heitän koko sakin ulos leikkimään jos saan metelistä tapeekseni,