Mitä JOKAISEN tulisi kokea elämässään?

Säälin kaikkia jotka eivät ole löytäneen oikeaansa.



Henkilökohtaisesti vielä olen sitä mieltä että vanhemmuus on yksi asia joka pitää kokea, mutta ymmärrän myös vela-ihmisiä jossain määrin.

rakastaa jotakin. Vastarakkautta ei voi eikä osaa arvostaa ellei ole itse rakastanut.

nykyihmiset ovat tosi vieraantuneet kuolemasta ja kuolemisesta. Toivoisin että jokainen saisi kokea läheisenä tai muuten läsnäolevana jonkun ihmisen hyvän kuoleman ja siihen liittyvän surutyön kasvuna.



Kuolema on kuitenkin luonnollista ja väistämätöntä. Sen ei tartte olla tabu, kammottavaa, pelottavaa tai

ällöttävää.



Katsoin eilen Mullan alla -sarjaa ja pohdin tätä asiaa.

Sekä oman äidin, että omaa lasta kohtaan tuntema. Mikään tunne ei ole verrattavissa siihen.

kokea parhaimmassa iässä se tilanne, että on täysin toisten hyväntahtoisuuden ja avun varassa. En siis toivo kenellekään sairautta tms. mutta on silmiä avaavaa viettää edes hetki sellaisessa asemassa, jossa on hidas kiireisten maailmassa ja avuton auttamaan itseään ihan fyysisissäkin askareissa. Sen jälkeen maailman näkee vähän eri silmin ja empatia muita ihmisiä kohtaan kasvaa.

Moneasti olen huomannut, että yleistä ja kollektiivista hyvinvointia, hyväksyntää ja yhteisymmärrystä parantaisi kaksi seuraavaa seikkaa:



1. Jokaisen tulisi olla kuukausi töissä kaupan kassalla (tai muussa asiakaspalvelussa)

2. Jokaisen tulisi jossain välissä asua ulkomailla (pl. ruotsi ja muut ns. liian sivistyneet maat)



Nuo kaksi asiaa auttavat ymmärtämään ja sietämään maailmaa paljon paremmin. :) Helpompi asettaa asioita perspektiiviin. Olen itse matkustellut suhteellisen paljon, sekä ollut myös kaupan kassalla töissä. Enää ei Suomen "ruuhkat" kiukuta (paitsi se, miten Suomessa saadaan kolmella autolla ruuhka, jne), osaa arvostaa muita kulttuureita - sekä omaansa, ei ota nuppiin niin helposti kaupassa asioidessa, opettaa nöyryyttää.



Kyllähän niitä asioita on paljon olemassa mitä tulisi kokea. Parasta olisi elää sillä ajatuksella, että kerranhan täällä vain ollaan. Mitä hyötyä niistä säästetyistä euroista on arkun pohjalla, tai siitä että ei koskaan uskaltanut kotipitäjää kauemmas lähteä.



Olen mies, onnellisessa avioliitossa, ja lapsia vielä odotellessa. :)

ja suuri suru.