Tutista luopumiseen vinkkejä

vaikka oravia ei lähimetsissä ollut näkynyt.



Kun tyttö sanoi "joo", niin toimittiin samantien, eikä vetkuteltu.



Tutti kiven päälle iltasella (ja muut heivattiin sitten muuta kautta pois). Ja aamulla oli tutti pois ja oravalta lahja odottamassa.



Ja ihme kumma, pari päivää tämän jälkeen näimme ekan kerran siinä metsässä kiven lähellä oravan, josta sitten saimme lisäpontta, että oravaäiti tuli kiittämään.



Parina iltana oli kitinää. Mutta sanoin vain, että muistatko, kun annoit oravavauvalle, kun et enää itse tarvitse. Siihen sitten jäi.

ei tarvitse tehdä numeroa

Mutta ei me sitä mihinkään kannonnokkaan viety. Tutit vaan hävisivät ja kerrottiin, että nyt oravavauva sai ne. Ja ei missään nimessä mitään varatutteja enää. Kun kerta päätätte, että tutti pois niin sitten tutti pois vaikka syntyisi millainen sota. Pahin virhe on antaa se sitten takaisin.



Tärkeintä meillä oli se, että valmistetiin asiaa pitkään etukäteen. Eli monta viikkoa puhuttiin aina silloin tällöin, että oravavauva tarvii tutit ja että isot tytöt eivät enää tarvitse. Kaksi kertaa tyttö pyysi tuttia mutta kun sanoimme, että isot tytöt eivät enää tarvitse niin tyytyi siihen vastaukseen. Illalla nukkumaan meno vaikeutui pariksi viikoksi, muuta ongelmaa ei ollut. Ja tyttö oli 1v8kk kun tutista luovuttiin.

Otin vain pois. Tyttö oli 2v3kk.



Lämmittelin häntä pari viikkoa - joka ilta nukkumaan mennessä kerroin, että hän on jo iso tyttö. Isot tytöt eivät syö tuttia.



Oli tarkoitus alunperin "jättää" tutti mummolaan. Unohtui kuintenkin. Sitten eräänä iltana en vain löytänyt tuttia (oikeastikaan - en kyllä hakemalla hakenut). Enkä vain antanut tuttia.



Pientä itkua, joka loppui, kun laitoin makkarin oven kiinni. Se siitä. Ei mitään ongelmia. MUTTA päiväunet loppuivat siihen, kun ei ollut tuttia. Hoitovapaalla olevalle isälle se oli aika merde juttu. Olisi ollut minullekin ) :



Meidän lapsi sai tutin illalla ja päikkäreillä. Ainoastaan. Hän on myös kovin tempperamenttinen. EN tiedä oliko tästä hyötyä, mutta se oli meidän tarinamme.

Tiina-

Joo, me lähettiin kanssa sillä, että on hyvä vähän valmistella. Tässä pari päivää ehditään siitä puhumaan ja perjantaina sitten toimitaan! Asutaan kaupungissa, joten täytyy vähän miettiä minne sen tutin vie (tai tutit, koska niitä on monta ja tyttö tietää sen). Oravaäiti varmaan tuo lahjan sitten vaan oven taakse (6. kerros...).



Minkähänlaiset muistot hänelle tuosta jää :D



-AP

hoidossa se jotenkin vain jäi päikkäreiltä pois. Mutta yöunille vielä vaati kotona, minä leikkasin tutin päätä ja sanoin että se on rikki. Silti söi sitä, mutta taisi mennä vain pari päivää kun se sitten vain jäi pois, eikä kysellyt, itkeskellyt.