Selittäkääpä tämä, että miksi exän pitää alkaa lähes poikkeuksetta hankalaksi?

Tällainen tapaus taas. Meillä ei ole lapsia, ei yhteistä asuntoa eikä mitään muutakaan yhteistä omaisuutta. Mies oli jo todella hankala ja hanakka puhumaan kaikista pahaa, kun olimme yhdessä. Hän lopulta itse jätti minut. Se että en itkenyt perään, oli hänelle ilmeisesti kuitenkin iso pettymys. Sillä parin kk. päästä alkoi järjestelmällinen häiriköinti. Esim. Pihalle tunkeutumista ja autoon kajoamista. Estin hänet heti puhelimessa, mutta puhelintiedoista näki, että hän oli soittanut jopa 40 kertaa päivän aikana. Vasta kun asiaan puututtiin järeimmin keinoin on hän ainakin hetkeksi hiljentynyt. Mutta mikä järjen vähyys tässä on takana, että näin pitää alkaa vainoamaan?