Sadan vuoden päästä kukaan ei muista sua

Miksi pitäisikään?

Niin, miespolvet vaipuvat unholaan.

Ei varmasti

Ehkä ihan hyvä niin 😅

Paitsi jos suvussa on sukututkija.

Osaan suoralta kädeltä luetella paljon edesmenneitä sukulaisiani, jotka olivat elossa vuonna 1925.

Minäkin muistan aika monta henkilöä suvustani ja naapureistani, jotka olivat elossa 1925.

Riittää neljäkymmentä vuotta 55 vuotiaalle sinkkumiehelle.

Olen ajatellut.

Tulin uskoon.

Ahdistus katosi,tilalle tuli toivo.

Jeesus:usko,toivo ja rakkaus.

Voi voi..

Toivottavasti ei. Olisi mahtavaa.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi jos suvussa on sukututkija.

Meillä on. Tosiaan me ollaan sitten muisteltu niitä ihmisiä ja luettu niistä eri asiakirjoista. Hyvä puoli on se, että sukututkijakin on kuollut 100 vuoden päästä, joten EHKÄ sitten loppuu muistelut.

Ei haittaisi, vaikkei muistaisi nytkään.

Ei haittaa. Miksi minut pitäisi muistaa. 

Toisaalta itse tutkin tietoja sukuni jäsenistä satoja vuosia taaksepäin. Just huomasin, että yksi esiäitini on ollut kotoisin Smoolannista ja on päätynyt emännäksi Pohjanmaalle ja tullut syytetyksi aivan käräjillä asti noidaksi, onneksi on selvinnyt siitä. 

No onneksi kuolleena ei voi murehtia.

Kyllä minä olen jäljillä 1800 luvulla syntyneistä isovanhemmistani. Aion tutkia lisää. On mielenkiintoista ja paljon on muistinvaraista tietoa vielä olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa. Miksi minut pitäisi muistaa. 

Toisaalta itse tutkin tietoja sukuni jäsenistä satoja vuosia taaksepäin. Just huomasin, että yksi esiäitini on ollut kotoisin Smoolannista ja on päätynyt emännäksi Pohjanmaalle ja tullut syytetyksi aivan käräjillä asti noidaksi, onneksi on selvinnyt siitä. 

Minulle selvisi vasta äskettäin, että noitavainoilla ei oikeasti ollut mitään uskonnollista merkitystä vaan se oli miesten keksimä tapa varastaa naisilta omaisuus. Joskus kun kävi niin, että suvusta kuoli kaikki paitsi nainen ja sille siirtyi maat ja mannut kun ei miestä ollut mille sitä määrätä. Ja silloin sitten keksittiin syyttää noidaksi ja polttaa tämä nainen ja viedä sen omaisuus.

Minulla voi sadan vuoden päästä olla esim. 80-vuotias lapsenlapsi. Jos olen elänyt hänen lapsuutensa ja nuoruutensa ajan eikä hänellä ole muistisairautta, hän muistaa Sanna-mummun kyllä!

Vaikken itse lapsenlapsia saisi, sukupuuhun jään minäkin ja sadan ja kahdensadan vuoden päästä joku minuunkin törmää ja miettii ohimennen kuinka tällainenkin tyyppi joskus eli.