Miksi jotkut ihannoi sotaa?
Olin itsekin tällainen nuorena jossakin määrin. Luin paljon sotakirjallisuutta, romantisoin sitä aikaa ja kuvittelin että sotiminen on jaloa ja saisin huonon perheen poikana viimeinkin kunniaa.
Kuinka häpeänkään sitä nuorta hölmöä.
Mutta syyllistyy tähän vanhemmatkin. Keskustelupalstat on täynnä vanhempienkin kommentteja sodasta. Kuvitellaan että kaikki menee kuten viimeksi. Mennään, soditaan, palataan kotiin. Neulotaan villasukkia, eletään yhteisöllisyydessä, ollaan suuren asian takana. Kaunista, mutta niinhän se ei mene.
Ohjukset vetävät kaupungit ja sähköt paskaksi. Rintamalla kaatuu sotilaita ja niitä menee paljon. Jotkut ei ole ihan tajunneet, että esim Ukrainassa kuolee isoja määriä ukrainalaisia, joka päivä. Sota ei ole ylevää juhlaa, vaan helvetin sairasta ja turhaa touhua.
Kyllä, meillä on oltava armeija, ei sille mitään voi. Puolustus on oltava kunnossa. Mutta vähempikin intoilu riittäisi. On kuin ihminen toivoisi itselleen syöpää ja nauttisi sädehoidoista ja epävarmasta ennusteesta, joka lupaa 50-50 mahdollisuudet.
Eli osa porukasta on yhtä typeriä kuin itse olin lapsena.
Kommentit (10)
Mulla on onneksi ollut naisena siitä aina realistinen kuva. Mutta ei siitä miten nopeasti se eskaloituu, ettei parane hiippailla kummankaan osapuolen.
Sodan käynyt isoisäni puhui juurikin "sotahulluista". Oli kahden sodan veteraani ja pahasti haavoittunut. Häntä kuvotti kaikki ihmiset, jotka ihannoivat sotaa.
Myös Väinö Linna pilkkasi tätä ihmistyyppiä Tuntemattomassa sotilaassa ja Täällä Pohjantähden alla-romaanissaan.
No ainakin vanhemmat ihmiset on jo vähän höperöitä ja yrittävät kompensoida alemmuuskompleksia omia vanhempiaan kohtaan. Heitä jäi harmittamaan, että ne oli heidän vanhempansa joka oli se "paras sukupolvi". Mutta unohtivat, että siinä leikissä kuoli 100 tuhatta nuorukaista 200 tuhatta haavoittui, monet pysyvästi. Päälle jälleenrakennus. Mitä he itse tekivät? No eivät ainakaan samanlaista mankelia käyneet läpi. Joten netissä on helppo huudella.
Miksi jotkut ovat jotkuja ?????🤣🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Miksi jotkut ovat jotkuja ?????🤣🤣🤣🤣
Sitä ei kysytty.
Olin myös pienenä jonkinlainen sotahullu, leikin sotaleikkejä ja katsoin sotaelokuvia. Sotiminen oli silloin aivan mahdottoman jännää. Sotaleffoja katsoin aina sinne saakka kun menin armeijaan, mutta siellä karisi kaikki kiinnostus kaikkea sotimiseen liittyvää kohtaan. Todella ankea ja kauhea paikka oli eikä ole enää mitään kiinnostusta sotaelokuviakaan kohtaan. Outona juttuna isäni on edelleen sotahullu, katsoo sotaelokuvia ja autotallissa on kaiken maailman pyssyä joilla sitten ammuskelee milloin mitäkin ja poikienkin olisi ollut ehdoton pakko käydä armeija läpi. Siitä huolimatta että hänellä itsellään meni armeijat vähemmän hohdokkaasti, ei halunnut lomiltakaan palata sinne takaisin ja ainakin kerran poliisit joutui palauttamaan.
Sodat ei koskaan lopu sotimalla vaan niin, että toinen osapuoli antautuu. Maiden väliset sodat ovat tuskin koskaan tasavertaisia - toinen osapuoli on aina paljon isompi kuin toinen. Siksi lopputulos on aina se, että pienempi antaa loppujen lopuksi periksi.
Ihannoija on sellainen joka ei kykene erottamaan kirjoja ja elokuvia oikeasta sotimisesta, eli tietämättömyydestä lähinnä kyse.
Toki on miehiä joiden mielestä sota on parasta mitä on keksitty, mutta näitä on promillen osia.
Kun sodan on kokenut, niin ei sitä kyllä varmastikaan kaipaa.
Katson itse mielelläni varsinkin Toisen Maailmansodan elokuvia ja sarjoja, mutta en ihannoi sotaa.
Ja sodan ihannoija kyllä ihannoi sotaa paljon vähemmän jos joutuu rintamalle.
Totta. Sinänsä mielenkiintoinen ilmiö tämä sotahulluus, koska se tosiaan valtaa kansakunnan nopeasti. Nyt sekin on koettu ulkopuolisena tarkkailijana. Samanlainen sotainto iski kansoihin esim 1. maailmansodassa, ja toisessakin. Takaisin tuli ihmisraunioita, jotka eivät kertoneet siviileille mitään, koska olivat niin paskana siitä miten erilaista se oli kuin olivat kuvitelleet. Sama kävisi tänäänkin.