Havaintoja suomalaisesta arjesta

Viime aikoina minulle on herännyt huoli siitä, mihin suuntaan suomalaisten käyttäytyminen ja yleinen ilmapiiri on kehittymässä. Moni tuntuu elävän jatkuvassa ärtymyksen tilassa ikään kuin oltaisiin kollektiivisesti palattu teini-iän angstiin. Toisia ihmisiä kohtaan ei aina osoiteta kunnioitusta, ja julkisessa tilassa käytöstavat tuntuvat toisinaan unohtuvan kokonaan.

Olen myös huomannut, että monen ihmisen yleisilme on välinpitämättömän oloinen. Esimerkiksi pukeutumisessa ja siisteydessä näkyy ajoittain huolimattomuutta, ja vahva yksilöllisyyden korostaminen voi joskus ilmentyä piittaamattomuutena. Tuntuu, että yleinen asenne on muuttunut suuntaan, jossa "olen mitä olen" -ajattelu ohittaa toisten huomioon ottamisen.

Erityisesti naisten kohdalla olen pannut merkille ilmiön, jossa sekä ulkoinen olemus että käytös saattavat ilmentää kovuutta tai ärtyneisyyttä. Esimerkiksi juoruilu, kova puhetyyli tai aggressiivinen suhtautuminen muihin herättävät kysymyksiä siitä, mistä tällainen ilmapiiri kumpuaa. Tämän lisäksi fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen ei aina näytä olevan prioriteetti, mikä huolestuttaa etenkin nuorten kohdalla.

Perheiden ja vanhemmuuden suhteenkin näkyy piirteitä, jotka voivat herättää ristiriitaisia tunteita. Esimerkiksi äideillä voi olla värjättyjä hiuksia tai näkyviä tatuointeja, mikä ei itsessään ole ongelma, mutta yhdistettynä lasten pukeutumiseen ja tyyliin se voi joskus herättää kysymyksiä arvovalinnoista ja roolimalleista.

Tämä ei ole syytös, vaan enemmänkin huolen ilmaus siitä, millaisia arvoja yhteiskunnassamme tällä hetkellä näkyy. Toivon, että voisimme yhdessä vahvistaa kunnioitusta, hyvinvointia ja toistemme huomioon ottamista ulkoisesti ja sisäisesti.

Mihin on kadonnut aito välittäminen yhteisistä arvoista, eteenpäin menemistä ja aito kiinnostus kehitykseen? En tarkoita nyt mitään trendejä tai uutuksia vaan keskittyminen, nöyryys, hyvää käyttäymistä ja ittestään huolehtimista?