Te, joilla on ADHD-lapsi, miten nuoresta lapsesta tulevan diagnoosin voi jo nähdä?

Riippuu myös onko lähisuvussa diagnosoitua tai oireilevaa porukkaa.

Eihän sitä varmaksi tiedäkään. Mutta oma lapsi on ollut vauvasta asti fyysisesti levoton, huono nukkuja, erittäin yliaktiivinen, kokoajan pitää jotain tapahtua, puhuu ylettömästi, mutta sitten toiminnanohjaus ei kuitenkaan toimi: vaatteita ei saa vielä koululaisenakaan päälle ilman aikuisen tukea jne.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä varmaksi tiedäkään. Mutta oma lapsi on ollut vauvasta asti fyysisesti levoton, huono nukkuja, erittäin yliaktiivinen, kokoajan pitää jotain tapahtua, puhuu ylettömästi, mutta sitten toiminnanohjaus ei kuitenkaan toimi: vaatteita ei saa vielä koululaisenakaan päälle ilman aikuisen tukea jne.

Noi vaatteiden laittamiset on haaste. Voidaan sanoa, että ota yöpuku pois kymmenen kertaa eikä sitä saada pois ennen kuin se autetaan pois. Sitä aina lähdetään tekemään, mutta sitten tulee jotain muuta väliin. Ja se oli vaan poisottaminen, se päälle laittaminen onkin oma haasteensa.

ap

Mikä tarve on tietää, mahtaako olla adhd:ta vai adhd-kirjolla vai ei? Monet adhd-lapsia arjessa tukevat asiat on ihan kaikille sopivia, joten voithan halutessasi kokeilla, helpottaisivatko ne teidänkin arkea. Tässä esimerkiksi ideoita: Arki toimimaan vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen - ADHD-liitto

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve on tietää, mahtaako olla adhd:ta vai adhd-kirjolla vai ei? Monet adhd-lapsia arjessa tukevat asiat on ihan kaikille sopivia, joten voithan halutessasi kokeilla, helpottaisivatko ne teidänkin arkea. Tässä esimerkiksi ideoita: Arki toimimaan vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen - ADHD-liitto

 

 

Mä en ole monista asioista huolissani, mutta lapseni pärjäämisestä olen. Olen lukenut liikaa koulukeskusteluja, joissa vilkkaamat lapset demonisoidaan ja leimataan häiriköiksi. Ja sitten jos siihen hakee apua, niin valtakunnallisessa  ykköslehdessä leimataan luuseriksi ja poikana vielä vie tyttöjenkin resurssit. Mut joo, ehkä vähän turhia huolia vielä tässä vaiheessa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve on tietää, mahtaako olla adhd:ta vai adhd-kirjolla vai ei? Monet adhd-lapsia arjessa tukevat asiat on ihan kaikille sopivia, joten voithan halutessasi kokeilla, helpottaisivatko ne teidänkin arkea. Tässä esimerkiksi ideoita: Arki toimimaan vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen - ADHD-liitto

 

 

Mä en ole monista asioista huolissani, mutta lapseni pärjäämisestä olen. Olen lukenut liikaa koulukeskusteluja, joissa vilkkaamat lapset demonisoidaan ja leimataan häiriköiksi. Ja sitten jos siihen hakee apua, niin valtakunnallisessa  ykköslehdessä leimataan luuseriksi ja poikana vielä vie tyttöjenkin resurssit. Mut joo, ehkä vähän turhia huolia vielä tässä vaiheessa.

ap

Ymmärrettäviä pelkoja! Mutta niistä stressaaminen nyt, kun lapsi on neljä, ei muuta asiaa suuntaan eikä toiseen, oli hänellä adhd tai ei. Voit tosiaan tukea lapsesi toiminnanohjauksen kehittymistä noilla tuon adhd-oppaan keinoilla, se auttaa häntä pärjäämään mahdollisten ominaisuuksiensa kanssa. Mites päiväkodissa on mennyt, onko sieltä tullut huolta tai ehdotettu tukitoimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tarve on tietää, mahtaako olla adhd:ta vai adhd-kirjolla vai ei? Monet adhd-lapsia arjessa tukevat asiat on ihan kaikille sopivia, joten voithan halutessasi kokeilla, helpottaisivatko ne teidänkin arkea. Tässä esimerkiksi ideoita: Arki toimimaan vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen - ADHD-liitto

 

 

Mä en ole monista asioista huolissani, mutta lapseni pärjäämisestä olen. Olen lukenut liikaa koulukeskusteluja, joissa vilkkaamat lapset demonisoidaan ja leimataan häiriköiksi. Ja sitten jos siihen hakee apua, niin valtakunnallisessa  ykköslehdessä leimataan luuseriksi ja poikana vielä vie tyttöjenkin resurssit. Mut joo, ehkä vähän turhia huolia vielä tässä vaiheessa.

ap

Ymmärrettäviä pelkoja! Mutta niistä stressaaminen nyt, kun lapsi on neljä,

Joo, tarhasta tuli noottia, että voisi nelivuotisneuvolassa ottaa ADHD:n puheeksi, kun lapsi ei oikein jaksa keskittyä mihinkään puuhaan pitkäksi aikaa ja hänellä on aina meno päällä. Otettiin puheeksi, mutta lääkäri sanoi, ettei sitä vielä tiedä eikä sille mitään voisi oikein tehdäkään.

ap

Päiväkoti-iässä lapsi oli ihan ns. normaali, mutta koulussa alkoi tulla unohteluita ja myöhästymisiä.

Sun lapsellasi on tuollainen temperamentti, mitäs jos lähtisit katsomaan sitä siltä kantilta, että milaisissa asioissa siitä on erityisesti hyötyä sen sijaan että jo nyt alkaa miettiä miten lasta saisi parhaiten suitsittua aisoihin.



Vie lapsesi harrastamaan paljon sellaisia asioita, joissa saa mennä kovaa. Palkitse ja kannusta aina kun lapsi jaksaa lukea vähän aikaa paikallaan. Sun lapsi on just oikeanlainen, ei sen kuulu eikä tarvitse olla jotain muuta.



Mulla on nyt jo aikuinen ADHD-poika, joka myös oli pienenä äärimmäisen vilkas. Minä en koskaan todellakaan suostunut häntä lääkitsemään sen takia,  silloin olisin, jos lapsi itse olisi kärsinyt jotenkin olemisestaan. Tai jos hän olisi ollut väkivaltainen tms. mitä ei pidä ympäristön joutua sietämään. Mutta vilkkaus ja äänekkyys ei ole asioita, joiden takia lasta pitää lääkitä.



Oma lapseni petrasi menoaan vuosi vuodelta, tuli huippuhyväksi omassa harrastuksessaan, ja yläkoulussa kiinnostui vieläpä koulunkäynnistä niin että pääsi huippulukioon, ja sieltä ulos huippuarvosanoin. Syksyllä aloittaa lääkiksessä.



Ja tämä on siis lapsi, josta sanottiin ensimmäisen kerran alle 2-vuotiaana, että lapsi ei pysty pysähtymään tai rauhoittumaan ollenkaan, ja joka sai 6-vuotiaana pk:n aloitteesta ADHD-tutkimukset ja diagnoosin. Enkä siis diagnoosia ollenkaan epäile, haluan vain sanoa, ettei se ole mikään maailmanloppu tai tarkoita vain ongelmia ja hankaluuksia. Se voi myös olla hyvin olennainen osa lapsen pärjäämistä tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Sun lapsellasi on tuollainen temperamentti, mitäs jos lähtisit katsomaan sitä siltä kantilta, että milaisissa asioissa siitä on erityisesti hyötyä sen sijaan että jo nyt alkaa miettiä miten lasta saisi parhaiten suitsittua aisoihin.



Vie lapsesi harrastamaan paljon sellaisia asioita, joissa saa mennä kovaa. Palkitse ja kannusta aina kun lapsi jaksaa lukea vähän aikaa paikallaan. Sun lapsi on just oikeanlainen, ei sen kuulu eikä tarvitse olla jotain muuta.



Mulla on nyt jo aikuinen ADHD-poika, joka myös oli pienenä äärimmäisen vilkas. Minä en koskaan todellakaan suostunut häntä lääkitsemään sen takia,  silloin olisin, jos lapsi itse olisi kärsinyt jotenkin olemisestaan. Tai jos hän olisi ollut väkivaltainen tms. mitä ei pidä ympäristön joutua sietämään. Mutta vilkkaus ja äänekkyys ei ole asioita, joiden takia lasta pitää lääkitä.



Oma lapseni petrasi menoaan vuosi vuodelta, tuli huippuhyväksi o

Kiitti! Tuosta tuli paljon parempi olo. Tuntuu, että kaikki julkisuudessa olevat ADHD-keskustelut keskittyy aina vaan negatiivisuuteen tai sitten aikuisten menestykseen. Harvemmin on mitään pärjäävistä lapsista.

Mitä sun lapsi harrastaa? Mä olen ajatellut, että ehkä mun lapsi tykkäisi juoksusta, kun se rakastaa juoksemista. Se ei vaan ole vielä oikein pärjännyt harrastuksissa, joissa oltaisiin ilman vanhempaa. Käydään painimassa ja sielläkin joutuu jatkuvasti itse paimentamaan, että tekisi edes osan ohjatuista jutuista eikä vaan juoksisi pitkin salia.

ap

Omasta lapsesta en olisi koskaan ajatellutkaan että on adhd. Olin kotona lasten kanssa, virikkeitä oli niin pirusti ja lapset vapaita tekemään kaikkea mahdollista, ja tekivätkin. Kiitosta tuli kesäleirin ohjaajilta ja opettajilta, kun olivat koulussa (kekseliäisyydestä, toisten auttamisesta, käytöksestä, yms.) Sitten lukioaikana alkoi homma karata käsistä (kuten itsellänikin aikoinaan). Mutta sitten oli ehkä ikää sen verran, että se homma saatiin jollain lailla kasaan. Poika haki itselleen diagnoosin aikuisena, kun tarvitsi lääkitystä työelämässä. Minä sain omani myös vasta aikuisena. Jälkikäteen ajateltuna asia oli ihan selvä vauva-ajasta saakka :) mutta tosiaan, koska itsellä on sama vaiva, niin jotenkin en pitänyt sitä touhuamista mitenkään negatiivisena asiana, vaan päin vastoin positiivisena ja olin iloinen ja ylpeä, että poika on niinkin kekseliäs ja aikaansaapa :) Ehkä jossain tarhassa olisivat huomanneet aikaisemmin, en tiedä. 

Se oli sellainen kristallilapsi. Temperamanettinen ja äkkipikainen. Muutama tarhatäti vietiin sairaalaan vaikka olin sanonut, että se oli Siriuksesta. 20 vuotta tästä on jo aikaa mutta tarhatädillä lukee vieläkin reima sen ohimossa. 

Mun serkun lapsella todettiin eskarissa ADHD, kun vaka-ope suositteli hakeutumaan tutkimuksiin silloin 

Jo vauvaiässä. Lähti liikkeelle tosi aikaisin. Uhkarohkea, tempperamenttinen, ei hetkeäkään paikalllaan, ei viihtynyt sylissä.Myöhemmin ongelmia muiden lasten kanssa, puhui tauotta, myös aikuisten päälle. Mikään kasvatus, kuri ja kiellot ei auttaneet.Avun toi lääkitys ja kasvamisen myötä muuttui. Edelleen tietyistä sa moista asioista pitää huomauttaa jatkuvasti, mutta pärjäilee.Keskittymiskyky vaihtelee ja unohtelee asioita.

Joka viides lapsi saa 12 ikävuoteen mennessä ADHD-diagnoosin, joten jos lapsi on vähänkin keskivertoa vilkkaampi, niin todennäköisyys on suuri, että kyseessä on ADHD-lapsi.