Lue keskustelun säännöt.
Oletteko enemmän tekemisissä isänne vai äitinne puoleisen suvun kanssa?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään
Siis ei kummankaan suvun kanssa? Mikä teitä vaivaa?
En kummankaan. Isäni puolelta en ketään edes enää tunne. Mutta en siis kummankaan. En näe mitään syytä.
En kummankaan. Mun vanhemmat muutti toiselle puolelle Suomea kuin suku, ja aika lailla sitten välit siinä katkesivat niin, että me heidän lapset ei olla oltu sukujen kanssa tekemisissä oikein mitenkään koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään
Siis ei kummankaan suvun kanssa? Mikä teitä vaivaa?
Siks ku vanhemmat ja isovanhemmat kuollu ja on vaan serkkuja ja ei niiden kans oo tullu oltua läheisiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään
Siis ei kummankaan suvun kanssa? Mikä teitä vaivaa?
Mulla ei ole koskaan ollut yhtään ainutta setää, tätiä, enoa tai serkkua. Isovanhempien ja isoisoäidin kanssa olin läheinen, mutta he ovat kaikki jo kuolleet.
Mulla on molemmilla puolilla monta tätiä, setää ja serkkua, mutta en nyt aikuisena ole pitänyt heihin yhteyttä eivätkä lapsenikaan tunne niin kaukaisia sukulaisia. Omat ja miehen vanhemmat ja sisaruksemme lapsineen tietysti läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän. Äiti on ainoa lapsi, hänen vanhempasa ovat kuolleet ja lopuilla sukulaisilla on niin järkyt vuosikymmenien perintöriidat, ettei äitiä ole kiinnostanut olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän suvun. Tai voisi sanoa perheen, eniten ole tekemisissä puolisisarusteni ja heidän jälkikasvunsa kansa. Sen jälkeen muutamien äidin puolen sukulaisten ja muut onkin sitten kaukaisia.
Isän suvun. Äiti piti huolen että häneen ja sukuunsa ei tarvinnut tutustua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtä paljon (tai vähän) molempien sukujen kanssa. Isovanhemmat oli ihan yhtä läheisiä, mutta he ovat jo kuolleet. Kummaltakin puolelta on muutama täti/setä/serkku joiden kanssa silloin tällöin viestitellään ja joskus nähdään.
Ainoat, joita tapaan, ovat isän äiti ja äidin sisko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tätä nykyä kummankaan, mutta isäni elinaikana olin enemmän tekemisissä hänen sukunsa kanssa. Sieltäkin on jo valitettavasti kuollut kaikki tutuimmat ja tärkeimmät ihmiset. Isän puoleinen suku on pieni.
Äidilläni oli vaikeat välit omaan perheensä kanssa ja sen takia en ole ollut tekemisissä kuin yhden äidin veljen ja hänen ainoan tyttärensä kanssa. Muuten äitini puolen suku on minulle käytännössä tuntematon. Isäni puolelta mulla ei ole serkkuja lainkaan, mikä on todella surullista.
En kummankaan. Yhteydenpito jäi, kun suku rynni aikanaan Facebookiin, itse en koskaan siihen lähtenyt. Eipä sitten ketään kiinnostanut ottaa puhelinta käteen. En koe menettäneeni mitään.
En kummankaan
En edes tunne isovanhempiani, etunimet heistä tiedän.
M43
Ei yhtään