Mun äiti oli tosi negatiivinen, oli surullista lukea

Muistelmat joissa jokainen sivu kertoi siitä miten vaikeaa elämä on ollut.

Yksi lause oli osoitettu veljelleni "sinuun x en koskaan saanut yhteyttä" .

No hän on nyt kuollut ja se mikä oli oli, eikä sitä voi muuttaa.

Mutta huomaan, että nyt itse ajattelen negatiivisesti ja tuntuu kuin elämässä ei ole mitään hyvää. En koe itseäni arvokkaaksi. Samalla tiedostan, että nämä ovat hölmöjä ajatuksia. 

Yritän nyt päästä yli tästä kierteestä, mutta tuntuu että kun yksi päivä menee hyvin niin toisena tulee takapakkia.

Mistä olisi hyvä aloittaa? Ajattelin käydä tänään kävelyllä ja kuunnella luonnonääniä. Sitten katsoa jotain sarjaa, käydä lämpöisessä suihkussa ja juoda hyvää teetä. Näistäkö se arjen tyytyväisyys koostuu?