Missä vaiheessa parisuhdetta pitäisi tietää, että toinen on Se Oikea?

Kyllä sen tosiaan tuntee sydämessään jo tuossa vaiheessa, että tässä on jotain erityistä.

Kyllä se ennen naimisiin menoa pitää tietää, ettei tule isompaa vahinkoa.



Mulle on selvinnyt aina seurusteluaikana, että ei tää ole se oikea henkilö... ja sitten lopulta kun oikea tuli kohdalle, tiesin, että hänen kanssaan perustan perheen. Muiden kanssa ei ikinä tullut samaa oloa.

tämä mies on sinulle oikea. Ei kuulosta, että tuosta tulisi mitään kestävämpää. Minä tapasin tulevan mieheni vuosia sitten toukokuussa ja jo marraskuussa muutimme yhteen. Melkein heti tiesin, että tämän miehen nappaan. Ei ole tarvinnut katua vaikka vaikeita aikojakin on ollut niin kuin kaikilla on joskus.

Sen miehen oikeellisuus on vain sinun päästäsi kiinni.

mutta voi olla olemssa mies, johon sitoudut loppuelämäksesi. Kyse ei siis ole siitä, että jostain löytyy mystisesti mies, joka sitoo sinut, vaan siitä, että sinä sitoudut. Sun valinta.



Mies sit omalta osaltaan tekee saman valinnan.



Mä aloin oman aviomieheni kohdalla ajatella noin 3 kuukauden kuluessa, että "taidan jäädä tähän suhteeseen". Siihen asti olin hänestä ajatellut että "no katotaan, voishan tästä jotain tulla". TÄmä on sinänsä ensimmäisestä illasta lähtien enemmän kuin yleensä ajattelin tapaamistani miehistä. Minä ajattelin niistä aina että "Ei".

oltiin kyllä tunnettu jo kauemmin. Muistan vielä hyvin sen hetken, sanoin silloin rakastavani, ensimmäistä kertaa niin että tiesin tarkoittavani sitä. 10 vuotta yhdessä, kaksi kuukautta naimisissa.

Itse kohdatessani mieheni tiesin aika pian, muutamassa kuukaudessa, että hän on se elämäni rakkaus. Hä on se OIKEA.

Yhteistä matkaa meillä on nyt takana 15 vuotta.

Ja edelleen tunnen samoin.

Hassuinta joidenkin mielestä, mutta mieheni tuntee samoin minua kohtaan.



Sinuna miettisin hyvin tarkkaan. Oletko onnellinen? Oletko rakastunut? Jännitätkö tapaamisia? Onko perhosia vatsanpohjassa?

Viihtyminen ei vain riitä.

Anteeksi, että puhuin näin suoraan.

suurimmaksi osaksi aikaa ajattelen, että se ei ole "se oikea". Mutta toisaalta suhtaudun pessimistisesti kaikkiin muihinkin asioihin. Mistä tiedän onko tässäkin kyse siitä vai tuhlaanko aikaani? Ei ole mitään erityistä syytä ajatella noin, viihdyn kyllä useimmiten miehen seurassa. Tuntuu vain, että kohta meiltä varmaan loppuvat puheenaiheet.

Ja mulla kävi niin, että se tunne tuli jo heti alussa, siis jo heti ekoina kuukausina. Ja tosi oli: nyt ollaan oltu 18 vuotta yhdessä.

Jos koko ajan ajattelet, että se ei ole se oikea niin se ei saletisti ole se "oikea"...

Kyllä sen siinä hopeahääpäivän kohdalla alkaa tietämään, onko vaiko ei.