IS: Iida, 25, pääsi eroon ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta pienillä, yksinkertaisilla asioilla oli ällistyttävä vaikutus

Iida, 25, pääsi eroon ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta pienillä, yksinkertaisilla asioilla oli ällistyttävä vaikutus https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000011235390.html

Elämä ei päättynytkään siihen

Iida Enqvist oli masentunut, itsetuhoinen ja kroonisesti uneton toivoton tapaus, jolla ei ollut tulevaisuutta. Niin hän luuli ja oli onneksi väärässä. Nyt 25-vuotias Enqvist elää unelmaansa vakityössä ja onnellisessa parisuhteessa. Hän haluaa rohkaista kaikkia, jotka kokevat olevansa tuomittuja syrjäytymään. Yksi tärkeä oivallus voi auttaa elämässä eteenpäin.

Iida Enqvist makasi huoneessaan ja tuijotti kattoon.

Päivät toistivat samaa kaavaa. Aamu alkoi sillä, ettei hän meinannut millään päästä sängystä ylös. Ahdisti liikaa.

Parikymppinen nainen ei käynyt töissä. Eikä opiskellut. Eikä nähnyt kavereitaan. Välillä jopa hampaiden pesu tuntui ylivoimaiselta tehtävältä.

Alamäki oli alkanut jo lukiossa, jonka hän läpäisi rimaa hipoen.

16-vuotiaana Enqvistillä todettiin toiminnallinen oireyhtymä fibromyalgia. Sairaudelle tyypillisiä oireita ovat pitkäkestoiset ja laaja-alaiset kivut tuki- ja liikuntaelimistössä.

Enqvist kärsi erityisesti selkäkivuista, joihin hän sai vahvoja kipulääkkeitä.

Samaan aikaan hän aloitti traumaterapian. Hän näki lapsuudessaan runsasta alkoholinkäyttöä. Kun hän muutti pois lapsuudenkodista, vuosia pinnan alla kyteneet asiat vyöryivät kerralla hänen ylitseen.

Hänellä diagnosoitiin masennus.

Olin neljän seinän sisällä hyvin yksin, enkä nähnyt mitään ulospääsyä.

Lukion jälkeen Enqvist putosi tyhjiöön. Hänen elämällään ei ollut mitään suuntaa. Välillä mielessä pyöri jopa itsensä satuttaminen.

Kipujen ja masennuksen vuoksi hänellä oli voimakas lääkitys. Elämässä ei ollut muuta sisältöä kuin television katsominen.

Olin neljän seinän sisällä hyvin yksin, enkä nähnyt mitään ulospääsyä.

Hän ajatteli, ettei voi koskaan parantua. Hän ajatteli jo menneensä liian syvälle pimeään. Elämä oli taistelua tunti kerrallaan eteenpäin.

Vielä tuolloin Enqvist ei nähnyt merkkejä, jotka lopulta auttoivat hänet ylös kuopasta kohti unelmia. Mutta kyllä niitä oli jo.

Hän kävi kerran viikossa traumapsykoterapiassa. Lääkärissä huomattiin, etteivät hänen ongelmansa johdu vain fyysisistä vaivoista. Psyykkiseen hyvinvointiin osattiin kiinnittää huomiota, mistä Enqvist on ollut jälkeenpäin todella kiitollinen.

Hän oli pitkään kroonisesti uneton ja nukkui noin 34 tuntia yössä. Fibromyalgialle tyypillisiä oireita ovat uupumus ja virkistämätön uni.

Kun hän sai toimivat mielialalääkkeet ja fibromyalgiankin lääkitys saatiin tasapainoon, mielessä alkoi kyteä pieni toivonkipinä. Se sai terapiasta tulta alleen.

Myös pieni koiranpentu auttoi tuomaan arkeen jotain muuta kuin jatkuvaa pimeyttä.

Kaikki Enqvistin ystävät olivat lukion jälkeen löytäneet joko opiskelupaikan tai töitä. Hän koki, että hänelläkin pitäisi olla isoja, kunnianhimoisia tavoitteita.

Ennen kuin hän voisi mennä opiskelemaan, hänen pitäisi päästä ihmisten ilmoille.

Traumaterapiassa tapahtui sen vuoden aikana edistystä. Enqvist pystyi jo vaientamaan pään sisällä pyöriviä haitallisia ajatuksia.

Keväällä 2021 hänelle tarjottiin osa-aikaista työtä sukulaisen kukkakojulla torilla. Ehkä nyt voisi olla jo aika tehdä jotain muutakin kuin vain maata kotona, Enqvist mietti.