Oletko samanlainen kaikkien ihmisten kanssa?

En todellakaan. Töissä olen asiallinen, hiljainen ja fiksun oloinen.

Omien kavereiden kanssa räväkkä ja äänessä, tyhmiä juttuja päästän suustani.

Siinä mielessä sopeudun, että jos henkilö on selvästi jotenkin outo, otan vähäsanaisen moodin ja poistun nopeasti paikalta. Muiden kanssa juttelen normaalisti. 

Jaa'a.

Mulla oli mielessä vähän sama asia. Että onko ihmiset yksilöitä persoonaltaan positiivisessa mielessä vaikka vai ajattelevatko olevansa joidenkin kanssa samiksia, kuin muotivirtaus.

Valitettavasti en ole, ja harvoin enää jaksan sopeutuakaan. 

Toinen mulkku ei tee minusta mulkkua.

Ei kukaan ole, eikä kuulu ollakaan. Erilaiset roolit eri tilanteissa on täysin normaalia käyttäytymisen sopeuttamista ja usein jo ihan tapakasvatustakin.

Toki siitä persoonan ytimestä yleensä säilyy piirteitä. Mm. huumori on usein aika pysyvä ominaisuus, kannattaakin tarkkailla, mitkä asiat ketäkin naurattaa, vaikka päällisin puolin osaisikin toimia rooliodotusten mukaisesti.

Olen joidenkin kumppanin sukulaisten kanssa tosi pidättyvä ja asiallinen, suorastaan kuivakka.

Yksin olen täysi riehuja, laulan, tanssin, mölisen ja päästelen höyryjä. Saatan kiroillakin ja höpistä itsekseni tai lemmikeille. 

Ystävien kanssa keskustelen laajalti eri asioista, varsinkin kahdestaan olen tosi puhelias, mutta tykkään myös kuunnella tosi paljon, mitä ystäville kuuluu.

Hauskin on kyllä tuo kontrasti kumppanin sukulaisten versus yksinolon välillä. Jos ne näkisivät minut yksin kotona, eivät uskoisi samaksi persoonaksi. Jännitän kumppanin sukulaisia. Siitä hiljaisuus.

En todellakaan. Lähinnä jotkut autistit on sellaisia, että aina vaan samanlaisia eivätkä ollenkaan mukaudu keskustelukumppanin mukaan.

En kyllä. Toki suurin osa on samaa, mutta esim. töissä olen todella kärsivällinen ja minua kuvataan siellä rauhallisuuden perikuvaksi, kun taas kotona olen todella äkkipikainen. Sanonkin aina työkavereille ja lasten vanhemmille, että näkisittepä minut kotona.

Mukautuisin, jos osaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joidenkin kumppanin sukulaisten kanssa tosi pidättyvä ja asiallinen, suorastaan kuivakka.

Yksin olen täysi riehuja, laulan, tanssin, mölisen ja päästelen höyryjä. Saatan kiroillakin ja höpistä itsekseni tai lemmikeille. 

Ystävien kanssa keskustelen laajalti eri asioista, varsinkin kahdestaan olen tosi puhelias, mutta tykkään myös kuunnella tosi paljon, mitä ystäville kuuluu.

Hauskin on kyllä tuo kontrasti kumppanin sukulaisten versus yksinolon välillä. Jos ne näkisivät minut yksin kotona, eivät uskoisi samaksi persoonaksi. Jännitän kumppanin sukulaisia. Siitä hiljaisuus.

Sama. 😅