Verotus kaipaa inhimillistä uudistusta nykyjärjestelmä ei palvele kansalaisia

Verotus on yhteiskunnan toiminnan elinehto, mutta nykyisessä järjestelmässä sen oikeutus on hämärtynyt. Kansalaiselle uskotellaan, että julkisen talouden rahoittamiseksi tarvitaan jatkuvia leikkauksia, kurjistamista ja veronkorotuksia, koska "rahaa ei ole". Tämä väite on kyseenalainen, ellei jopa tietoisesti harhaanjohtava. Rahaa syntyy koko ajan talousjärjestelmän sisällä, eikä raha ole luonnonvara, jota voisi todella kulua "loppuun". Rahapolitiikka ja julkinen rahan luonti ovat poliittisia valintoja ei luonnonlakeja.

Nykyinen verotusjärjestelmä ei myöskään ole oikeudenmukainen. Yksittäinen ihminen ei saa itse päättää, miten hänen veroeurojaan käytetään. Verorahat voivat virrata mm. sotateollisuuteen tai geopoliittisiin hankkeisiin, joihin moni ei haluaisi osallistua. Eikö olisi aika kysyä: miksi yksityishenkilö ei saa vaikuttaa, mutta valtio voi ottaa velkaa kansalaisten nimissä ilman heidän suostumustaan? Tässä kuviossa on jotakin demokratian perusperiaatteiden vastaista.

Verotus pitäisi uudistaa arvolähtöisesti. Kansalaisille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaista yhteiskuntaa heidän panoksellaan rakennetaan. Mallia voisi ottaa osallistuvasta budjetoinnista: edes pieni osuus omista veroista voisi ohjautua sinne, minne ihminen itse kokee sen oikeaksi esimerkiksi koulutukseen, ympäristönsuojeluun, sosiaalipalveluihin tai kulttuuriin.

Lisäksi verotuksen pitäisi tunnistaa paremmin kansalaisten todellinen arki. Nykyinen järjestelmä on jäykkä, byrokraattinen ja raskas. Pienituloiset joutuvat ponnistelemaan, jotta saisivat edes pieniä verovähennyksiä, jotka kuuluisivat heille. Suuret tulot ja omaisuudet taas kiertävät kevyesti maailman rahoitusverkkojen kautta veroparatiiseihin. Tämä ei ole oikeudenmukaisuutta tämä on rakenteellista epätasapainoa.

On aika nostaa esiin kysymys: kenen hyväksi tämä järjestelmä lopulta toimii? Jos järjestelmä ei tue kansalaisten hyvinvointia, osallisuutta ja luottamusta yhteiskuntaan, se murentaa itse oman oikeutuksensa.

Haluaisin nähdä verotuksen välineenä, joka rakentaa yhteistä hyvää ei välineenä kontrolliin, epäoikeudenmukaisuuteen tai etääntymiseen ihmisten elämästä. Inhimillisempi, läpinäkyvämpi ja eettisempi verotusjärjestelmä ei ole utopia. Se on mahdollinen, jos sen puolesta uskalletaan puhua.