En kestä sukulaista, jonka kanssa on pakko olla vähän tekemisissä.
Toisen sukulaisen asioiden vuoksi on pakko olla jonkin verran tekemisissä, muutoin en pitäisi tähän idioottiin mitään yhteyttä.
Hän on aina käyttäytynyt tosi alentuvasti, eikä ole muuttunut vuosikymmenissä mitenkään. Hän pitää itseään parempana kuin muita, eikä viitsi tätä edes kummemmin peitellä, vaan puheen ja tekojen tasolla kyllä avoimesti osoittaa.
Lähes missä tahansa keskustelussa jää itselle lopulta olo, että on itse surkea maan matonen, kun hän sen sijaan on hienostunut eliitin jäsen.
Tosiasia on, että hän ei ole saanut elämässään mitään erityistä aikaiseksi - meillä on ihan sama koulutustaso/tulotaso yms. eli ei ole mitään erityistä perustetta tälle suurelle itsetunnolle.
En tiedä miten tällaisten ihmisten kanssa pitäisi toimia. Parhaiten toki menisi, kun ei tarvitsisi olla lainkaan tekemisissä - se vaan ei juuri nyt ole mahdollista.
Kommentit (4)
Eli sinulla on huono itsetunto ja syytät siitä sukulaistasi.
Entä jos lyhentää yhteydenpidon, ei ylimääräistä puhumista. Vain asioiden hoito. Tai joku muu sukulainen asioi hänen kanssa.
Mitkä on tilanteet, joissa joudut tekemisiin?
Potuttaako pelkkä samassa seurassa oleminen? Sisältyykö pakollista kommunikointia/asioiden hoitamista? Tuleeko ennakoimatta, vai onko mahdollista valmistautua edes henkisesti?
Minimoi tilanteet. Ja mieti etukäteen itsellesi palkinto jokaisesta kerrasta.
Ei vain ole pakko.