Muistatteko asumistuen kiemuroita?

Joskus ennen 2016 asumistukihan laskettiin niin, että oli määritelty tiettty neliövuokra, mikä oli sidottu rakennusvuoteen tai rakennuksen perusparannusvuoteen. Mitä vanhempi rakennus, sitä pienempi neliövuokra hyväksyttiin. Kaikkein korkein neliövuokra hyväksyttiin uusista asunnoista. 

Lisäksi oli määriteltynä hyväksyttävät neliöt per hlö määrä. Meni kutakuinkin niin, että kahdelle 55m2, kolmelle hyväksyttiin 77m2, neljälle 90m2 jne. 

 

Vuokranormi asumistuessa oli siis hyväksyttävä neliövuokra x hyväksyttävä neliömäärältää. Ei siinä matemaatikko täytynyt olla, mutta laskelmissa päästiin joskus tuloksiin, misdä kaikkein epäedullisin tukijärjestelmä oli asiakkaan kannalta sellaiselle, jolla neliömäärältään liian iso asunto, jossa vuokra ehkä hieman  yli hyväksyttävän neliövuokran.

 

Tällöin esim. vuonna  1978 rakennettu 80m2 kolmio vuokralla 800€, olisi saattanut tulla kalliimmaksi asiakkaalle, kun 77m2, vuonna 2015 rakennettu kolmio vuokralla 970 €. Tuo siksi että halvempaan asuntoon olisi saanut paljon vähemmän tukea. Kannatti ottaa siis mahdollisimnan pieni ja mahdollisimman uusi niin ei jää tappiolle ka olihan uudet kyllä monesti miellyttävämpi kun remontoimattomat vanhat.

Voi sitä ketä esim. kaupungin asuntojen jaossa sai sen rämön,   mikä  oli ehkä tilava, mutta jonka vuokra oli jopa ylikorkea Kelan neliövuokra rajojen  mukaan, koska neliövuokraksi  hyväksyttiin melko mitätön summa vanhojen rakennusten osalta. 

 

Kuulemma yksi syy tuohon oli, että ei haluttu tukea sitä, että vanhasta rakennuskannasta  nyhvätään liian korkeita vuokria. Ymmärrettävää sinänsä, nimittäin esim. kaupungin asunnoissa on  paljon asuntokantaa, joissa peruskorjaukset ja täysremontti uupuivat täysin vanhojen asuntojen kohdilta.