Lue keskustelun säännöt.
Te, joiden suhde on alkanut "hämärissä" olosuhteissa
31.05.2011 |
Oletteko kertoneet/ajatelleet kertoa lapsille totuuden tapaamisestamme ja suhteenne alkuvaiheesta sitten kun ovat isoja/aikuisia? Tarkoitan siis tilanteita, joissa vaikka edellistä kumppania on petetty sen kanssa, jonka kanssa on sitten perustettu perhettä. Tai jotain muuta, mitä ei kauheasti haluaisi mainostaa tai josta ei voi täysin rehellisesti kertoa sellaista kaunista tarinaa, miten oikein tapasimmekaan toisemme.
Itse petin edellistä nykyisen miehen kanssa. Tapasin miehen deittipalstalla, jolla roikuin huvikseni, vaikka oli "hyvä" suhde. Ehkä vain jätän ikinä mainitsematta, että mitään toista suhdetta olikaan?
Kommentit (10)
Varaudun ainakin lasten kysymyksiin ja pudottelen joskus pieniä vihjeitä. Tapasin miehen ja rakastuin, perheemme hajosi. Siinä mielessä kaunistella ei tarvitse, että voidaan puhua rakkaudesta mutta ei tarvitse puhua pettämisestä kun en pettänyt ja valehdellut.
Kovin paljoa en viitsi vanhaa suhdetta haukkua, kyseessä on lasteni isä.
Minusta lapsille kannattaa olla rehellinen, tosin kaikkea ei tarvitse kertoa jos lapset eivät kysy. Vaietut salaisuudet ja valehtelu aiheuttavat katkeruutta enemmän kuin epämukava totuus, luulisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin ei mies ottanut sitä naistakaan omakseen, eikä ole sen lapsen kanssa ollut tekemisissä.
Mutta voithan sä valehdella lapsillesi mitä haluat, mutta tuskin muutenkaan olet kovin rehellinen ja ihana äiti.
Olin ollut exäni kanssa on-off-suhteessa jo 3 vuotta. Tuossa ajassa oltiin erottu yli 10kertaa, jokainen näistä eroista exän tahdosta. Osa eroista kesti viikon, osa taas pari päivää kun jo ruikutti että ota takaisin ja minähän muka otin. Vähitellen aloin kypsymään täysin siihen jatkuvaan lapsellisuuteen, mieheen ei voinut luottaa muillakaan osa-alueilla.
Sitten yhden riidan yhteydessä ex oli taas häipymässä, sanoin että jos tuosta ovesta nyt menet, takaisin ei todellakaan ole tulemista. Minä asuin omassa asunnossa ja hän myös epävirallisesti. Mies pakkas vähäiset tavaransa laukkuun ja lähti. Muutaman päivän päästä soitti minulle ja jutteli niitä näitä. Sanoin että kavereita voidaan olla mutta ei mitään sen kummempaa.
Siitä viikon päästä tutustuin baarissa kivan oloiseen mieheen. Kiinnostus oli molemminpuolista heti alusta asti. Noin viikon kuluttua menin uuden miehen kanssa kahville ja siinä pöydässä jutellessamme mun ex tuli samaan baariin. Suuttui kun näki minut ja uuden miehen, tuli rähjäämään minulle että mitä vittua sä puuhaat ja hän on luullu että me palataan yhteen. Oli sukulaisilleenkin puhunut että on muuttamassa takaisin luokseni.
Siitä alkoikin melkoinen 4 kuukautta. Ex yritti kaikkensa tuhotakseen mun ja uuden miehen välit, mm. soitti tälle ja kertoi käyneensä meidän uudessa asunnossa ja naineensa minun kanssani. Mun mies ei ole ihan tyhmimmästä päästä, joten oli kysellyt exältä jotain meidän asunnosta, mutta tämä ei ollut osannut kertoa mitään. Eipä ihme kun mitään en ollut hänen kanssaan tehnyt, eikä ex totisesti käynyt meidän asunnossa.
Jälkeenpäin olen ajatellut monta kertaa että vaikka olisinkin ollut exäni kanssa vielä yhdessä, taatusti olisin jättänyt heti tavattuani nykyisen miehen. Monta kertaa olen miettinyt että onneksi lähdin silloin kaverin kanssa baariin. En nimittäin olisi halunnut mutta en jaksanut vastustaa kun kaveri niin pitkään intti. =)
Lapsia mulla ei exän kanssa ollut, oltiin niin nuoriakin. Nykyisen kanssa lapsia on 2 ja totuuden ajattelin kertoa. Eli äiti ja isä tapasi baarissa, ihastui heti toisiinsa ja yhteenkin muutettiin oikeastaan samantien. Pettänyt en exääni vaikka tämä niin kuvitteli. Oli vain rassukka ajatellut että kunhan suuttumukseni laskee niin otan hänet tuosta vain takasin ja tämä oli taas yksi riita.
Exän elämä on muuten edelleen yhtä lapsellista vaikka ikää hänelläkin yli 30. Minun jälkeeni ollut kai 4 naista ja jokaisen kanssa ollut on-off-suhde. Uskomatonta miten jotku ei ikinä aikuistu.
molemmat joskus naimisissa (ei lapsia) tosin ei kauaa tahollamme. mieheni oli vielä naimisissa kun suhteemme alkoi. tuskin tulen kertomana tarkkaan kaikkea...miksi kertoisin? kerron vain sen minkä haluan tietää, missä tapasimme ja miten ja miten rakastuimme:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen eksänsä on petetty ja jätetty.
Lapsia ei sentään ole kuin nykyisen kanssa. Kyllä vähän viilsi kun tyttärensä 5 v sanoi haluavansa isona juuri sellaisen miehen kun isänsä on.
Mutta enpä minä voi tietää, ehkä veli onkin nyt muuttunut ja aikuistunut isäksi tultuaan...
koska lapsesi varmasti ovat jo huomanneet,että kaikki ei ole kunnossa. Oma mieheni on kokenut saman kohtalon: ex-vaimo löysi deittipalstalta uuden miehen vaikka heillä oli myös "hyvä suhde". Vaimo toimi erittäin itsekkäästi,eikä ajatellut lapsiaan. Rakkauden hurmoksessa painoi uuteen suhteeseen ja lapsien hyvinvointi jäi taka-alalle. Tuosta on nyt kaksi vuotta ja nämä heidän lapsensa eivät ole normaaleja iloisia lapsia. Heillä on ollut kaikenlaisia oireita ja ovat selkeästi masentuneita. Jostain.
Eli jospa kysyisit nyt vaikka itseltäsi oliko tekosi oikein ? Kaikki muut paitsi sinä jäivät keräämään sitä sitä tuskaa,jonka perheellesi aiheutit. Jospa pyytäisit lapsiltasi vaikka anteeksi ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi siitä pitäisi lapsille kertoa? On aikuisten asioita, jotka eivät kerta kaikkiaan kuulu lapsille.
No miksi siitä pitäisi lapsille kertoa? On aikuisten asioita, jotka eivät kerta kaikkiaan kuulu lapsille.
nuoruuden asioista lapselle. Ne kuitenkin ovat asioita joihin ei liity ainuttakaan lasta kellään osapuolella. Kaikki ovat nykyään naimisissa ja perheellisiä, miksi ihmeessä avautua lapsille asioista jotka ovat tapahtuneet kauan ennen heidän syntymäänsä
ihan samanlainen tarina paitsi että edellinen suhde ei ollut hyvä.