Maailmanvihaajan kärsimysblogi
Maailma on kova paikka, missä ei heikot pärjää. Ei perkele, täällä pärjää vain rohkeat ja vahvat, röyhkeimmät ja itserakkaimmat kusipäät.
Itse en kyllä ole mitään noista, olen vain normaali 32-vuotias kouluton opiskelija Lahdesta, ja kyllä tää maailman meno välillä vituttaa niin saatanasti. Minulla on diagnosoitu 12 eri masennus- ja pelkotilaa ja 7 erilaista persoonallisuushäiriötä, mutta ne eivät kyllä elämääni haittaa läheskään yhtä paljon kun kaikki ympärillä näkyvät idiootiit joita joutuu joka päivä sietämään. Kerron tässä blogissa vähän kaikesta siitä vitutuksesta ja miten siitä selvitään.
Kommentit (4)
Minä nauran ihan kippurassa tuolle läskille ääliölle!
Linkitän tuon heti kavereille.
Vihaan ostoksilla käymistä ihan helvetisti. Silloin on pakko mennä ulos huoneesta ja katsella kaikkia näitä tolvanoita joita maailma on täynnä. Mutta pakko on käydä että saa ruokaa. Tänään meniin lähi-Siwaan, jossa olen käynyt jo 12 vuotta.
Ostin 4 megapussia Dumbleja ja kolme litraa kokista, ja käppäilin kaupan ainoalle kassalle. Ja vittu siellä oli se Marjukka (nimi muutettu) taas tiskin takana. 21-vuotias (tarkistin IRC-Galleriasta ja Facebookista) blondi kauppatieteiden opiskelija. Se on niin täynnä itseään että oikein kihisen raivosta kun näen sen.
No ladoin kuitenkin dumblet siihen tiskille. Sit se alkoi taas kyylään mua... Olin isekenyt hupparin hupun niin alas kun mahdollista, mutta kuitenkin se pääsi virnuilemaan mulle. "12 euroa kiitos" se hymyillen sanoi, mutta tiedän kyllä että se sisällään nauroi vaan että "vittu tota läskiä, rupeis dieetille noiden karkkien sijaan".
Alkoi siinä veri pakkautuun päähän ja pahasti. Henki pysähtyi kun se puhui ja pulssi hakkasi kolmeasataa. Pääni oli jo ihan tulikuumana raivosta ja en saanut edes käteäni lompakolle kun raivostutti sen virnuilut niin helvetisti! Jonkin ajan kuluttua se sit sanoi uudestaan että "12 euroa kiitos", ja sain kaiveltua rahat esille. En kyllä pystynyt enää pidättelemään vihaani sen vittuilujen takia, ja huusin sille niin kovaa kun jaksoin että "No selvä, tapan itteni!!!"
Tai niin minun piti tehdä, mutta kun olin joutunut pidättelemään hengitystä jo pari minuuttia niin taisi suusta päästä vain laiska röyhtäys.
Kotiinpäästyäni kyllä kokoajan mietin sitä Siwan tiskiä, että nyt se virnuili mulle viimesen kerran. Tuumasin että menen takaisin sinne Siwalle, ja odotan että se pääsee kotiinsa. Sit tulen sen viereen ja rupean viiltelemään itseäni sen edessä. Sit se katuis kaikkea tätä paskaa mitä se on päälleni kaatanut...
Laitoin siis voiveitsen taskuuni ja painuin takaisin Siwan kulmille.
Oli ihan helvetin kylmät kolme tuntia mitä siinä jouduin odotteleen, kun verkkareistakin on polvet revennyt auki. Mutta sieltä se kuitenkin tuli. Mutta! Se tuli jonkun jätkän kanssa sieltä sisältä. Olin ihan suu auki... vitun huora!!! Tarkoitus oli näyttää sille mitä se on mulle tehnyt, mutta kun sillä oli joku äijä siinä vieressä niin en enää viittinyt.
Vittu mikä huora...
Painuin kotio kun ei muutakaan voinut, ja nälkäkin oli jo. Vedin siinä sängyn päällä sitten niitä Dumbleja, niin eiks äiti yhtäkkiä vaan ryntää koputtamatta huoneeseen ja selittään että "olis lihapullia valmiina", voi jeesuksen kevät kun toi otti päähän! Huusin sille niin lujaa kuin jaksoin että "Painu huora vittuun mun huoneesta!!!" Kyllä se sit meni, mutta mun tuuleni tuli entistä huonommaksi ja vaikka olin ajatellut vetää vain 2 pussia dumbleja, niin vedinkin sitten kaikki 4 kerralla. Se vituttais äitiä, koska se aina saarnaa etten muka sais syödä niin paljon makeaa koska mulla on diabetes. Paskanmarjat, kyllä minä 32 vuotiaana jo tiedän että mikä on minulle hyväksi ja mikä ei, minä vitun kersana toi vanha akka mua pitää!
Koko päivän on vituttanut kyllä niin paljon että nyt laitan Kawaii Tokyo Robottosin alkutunnarista tehdyn Death Metal-remixin soimaan kestoloopille. Samalla photoshoppaan Siwan kassamuijan Irc-galleriasta tallentamani kuvat furrypornon naamoiksi ja runkkaan niille ainakin 3 kertaa putkeen.