Lue keskustelun säännöt.
Jos minulla masennusta, menetänkö lapset erossa?
18.06.2011 |
Mies käyttää henkistä väkivaltaa minkä takia olen keskivaikeassa masennustilassa. Ongelma on nyt se etten uskalla hakea apua, pelkään että mies käyttää asiaa minua vastaa kun eroamme ja taistelemme lapsista. Mikä todennäkösyys on? En voisi ikinä menettää lapsiani. Mutta en kestä enää tätä helvettiä kun mies haukkuu, halveksuu ja haistattelee päivittäin.
Kommentit (10)
itse olin masennuksen takia hoidossa ja silloin oli miehen kanssa asumusero.kyselin että voinko menettää lapsemme huoltajuuden ja terapeutti sanoi että miksi menettäisit.ei masennuksen takia menetä, varsinkaan jos olet hoidossa.ei se tee kenestäkään huonoa äiti.
miehen kanssa palattiin yhteen, mentiin naimisiin.enkä menettänyt lasta.
voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin tätä pelkään kun masennusta. Mutta kun kerrot miten asiat on olleet niin uskon että ennemmin saat sympatiaa ja sinua tuetaan. Eroaminen ei koskaan ole helppoa ja sitten kun olet valmis tekemään päätöksen niin et katso taaksesi etkä mieti mitä menetit vaan keskityt siihen mitä sinulla on. Omanarvon tunteesi, itsetunto ym. Keskusteluapua varmaan tarvitset pitkäänkin. Sanontahan kuuluu että sairaimmilla ei ole vaan sairaudentunnetta. Eli kaikista sairaimmat ei edes hakeudu hoitoon ja hoitoon hakeutuneet ovat niitä normaaleja joilla käynyt vaan paska tuuri. Tsemppiä!
t:se toisen ketjun masentunut.
Kokonaistilanne ratkaisee. Merkittävää on se että kykeneekö huolehtimaan sairauden ohessa lapsistaan. Molempien hakiessa yksinhuoltajuutta tehdään olosuhdeselvitys.
Eräs äiti puhui neuvolassa masennuksestaan. Äiti sai hoidon, lääkityksen ja neuvolan suosituksesta myös turvatalon, vaikka väkivaltaa tai laiminlyöntiä ei ollut ja äiti hoiti vauvan ja arjen hyvin. Eron ja huoltajuuskiistan tullessa sitä käytettiin häntä vastaan, isä oli taitava manipuloija. Äiti menetti vauvansa isälleen. Tapaamiset kyllä järjestyivät, joka toinen viikonloppu.
Toinen äiti purki ahdistavan elämäntilanteensa neuvolassa ja hänet ohjattiin turvataloon, vaikka väkivaltaa tai laiminlyöntiä ei ollut ja äiti hoiti lapsen ja arjen ihan hyvin. Lastensuojelu asetti määräajan turvatalossa ololle, jona aikana lapset olisi huostaanotettu kiireellisenä jos äiti olisi lähtenyt takaisin kotiin lasten kanssa. Äiti olisi saanut lähteä, mutta lapsia ei olisi saanut mukaansa. Äiti vietti sen ajan turvatalossa. Isälle lapsia ei annettu, koska perhe ei ollut tuttu ennestään ls:lle, isä ei käyttänyt väkivaltaa eikä alkoholia tms. ym.
Kolmas äiti niinikään romahti kun parisuhteessa tuli äitiä rasittava, järkyttävä tapahtuma ilmi. Äiti sai perhetyön ja masennuslääkityksen. Äiti oli aika uupunut, joten hän soitti nimettömänä ja tiedusteli, mitä hänen lapsilleen tapahtuu, jos hän romahtaa ja joutuu tai haluaa mennä vaikkapa psykiatriselle osastolle hetkeksi.
Lasten isä ja aviomies asui samassa taloudessa, kyse ei ollut yh:sta. Isä kävi töissä, äiti oli hoitovapaalla ja lapset kotihoidossa.
Lastensuojelusta snaottiin, että lapset huostaanotetaan.
Isä on ihan tavallinen suomalainen mies, joka osaa huolehtia lapsista eikä ole väkivaltaa tms. alkoholia.
Siis: lapsille ei järjestettäisi kunnallista päivähoitoa esim. perhep.hoitajalle, vaan heidät huostaanotettaisiin jos äiti joutuisi masennuksen takia osastohoitoon.
Kukaan näistä äideistä ei luota lastensuojeluun eikä pura oloaan kunnalliselle viranomaistaholle, eikä hae apua.
En minkään luota systeemiin.
En suosittele purkautumaan minnekään, kellekään. Jos sinulla on ystäviä, puhu heille. Soita auttaviin puhelimiin tuntemattomasta numerosta, MLL:n tai jonnekin muualle, pura olosi heille.
Jos haluat lääkityksen, käy yksityisellä hakemassa se, äläkä puhu miehellesi siitä.
t. 6.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion heti maanantaina soittaa lääkäriin, MUTTA YKSITYISEEN todellakin. Kiitos kun autoitte. ap
Eräs äiti puhui neuvolassa masennuksestaan. Äiti sai hoidon, lääkityksen ja neuvolan suosituksesta myös turvatalon, vaikka väkivaltaa tai laiminlyöntiä ei ollut ja äiti hoiti vauvan ja arjen hyvin. Eron ja huoltajuuskiistan tullessa sitä käytettiin häntä vastaan, isä oli taitava manipuloija. Äiti menetti vauvansa isälleen. Tapaamiset kyllä järjestyivät, joka toinen viikonloppu.
Toinen äiti purki ahdistavan elämäntilanteensa neuvolassa ja hänet ohjattiin turvataloon, vaikka väkivaltaa tai laiminlyöntiä ei ollut ja äiti hoiti lapsen ja arjen ihan hyvin. Lastensuojelu asetti määräajan turvatalossa ololle, jona aikana lapset olisi huostaanotettu kiireellisenä jos äiti olisi lähtenyt takaisin kotiin lasten kanssa. Äiti olisi saanut lähteä, mutta lapsia ei olisi saanut mukaansa. Äiti vietti sen ajan turvatalossa. Isälle lapsia ei annettu, koska perhe ei ollut tuttu ennestään ls:lle, isä ei käyttänyt väkivaltaa eikä alkoholia tms. ym.
Kolmas äiti niinikään romahti kun parisuhteessa tuli äitiä rasittava, järkyttävä tapahtuma ilmi. Äiti sai perhetyön ja masennuslääkityksen. Äiti oli aika uupunut, joten hän soitti nimettömänä ja tiedusteli, mitä hänen lapsilleen tapahtuu, jos hän romahtaa ja joutuu tai haluaa mennä vaikkapa psykiatriselle osastolle hetkeksi.
Lasten isä ja aviomies asui samassa taloudessa, kyse ei ollut yh:sta. Isä kävi töissä, äiti oli hoitovapaalla ja lapset kotihoidossa.
Lastensuojelusta snaottiin, että lapset huostaanotetaan.
Isä on ihan tavallinen suomalainen mies, joka osaa huolehtia lapsista eikä ole väkivaltaa tms. alkoholia.
Siis: lapsille ei järjestettäisi kunnallista päivähoitoa esim. perhep.hoitajalle, vaan heidät huostaanotettaisiin jos äiti joutuisi masennuksen takia osastohoitoon.Kukaan näistä äideistä ei luota lastensuojeluun eikä pura oloaan kunnalliselle viranomaistaholle, eikä hae apua.
En minkään luota systeemiin.
En suosittele purkautumaan minnekään, kellekään. Jos sinulla on ystäviä, puhu heille. Soita auttaviin puhelimiin tuntemattomasta numerosta, MLL:n tai jonnekin muualle, pura olosi heille.
Tosin ei ollut mikään suunniteltu käynti. Lapset olivat isän kanssa kotona ja sitten tarhassa kun isä töissä. Myös isovanhemmat apuna. Miten huostaanotto voisi olla parempi? Eikö sitten kannattaisi huostaanottaa lapset muiltakin sairailta? Miksei tästä tiedoteta niin ihmiset ei hakeutuisi hoitoon sitäkään vähää? Saataisiin tilastot pieniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs äiti puhui neuvolassa masennuksestaan. Äiti sai hoidon, lääkityksen ja neuvolan suosituksesta myös turvatalon, vaikka väkivaltaa tai laiminlyöntiä ei ollut ja äiti hoiti vauvan ja arjen hyvin. Eron ja huoltajuuskiistan tullessa sitä käytettiin häntä vastaan, isä oli taitava manipuloija. Äiti menetti vauvansa isälleen. Tapaamiset kyllä järjestyivät, joka toinen viikonloppu.
Toinen äiti purki ahdistavan elämäntilanteensa neuvolassa ja hänet ohjattiin turvataloon, vaikka väkivaltaa tai laiminlyöntiä ei ollut ja äiti hoiti lapsen ja arjen ihan hyvin. Lastensuojelu asetti määräajan turvatalossa ololle, jona aikana lapset olisi huostaanotettu kiireellisenä jos äiti olisi lähtenyt takaisin kotiin lasten kanssa. Äiti olisi saanut lähteä, mutta lapsia ei olisi saanut mukaansa. Äiti vietti sen ajan turvatalossa. Isälle lapsia ei annettu, koska perhe ei ollut tuttu ennestään ls:lle, isä ei käyttänyt väkivaltaa eikä alkoholia tms. ym.
Kolmas äiti niinikään romahti kun parisuhteessa tuli äitiä rasittava, järkyttävä tapahtuma ilmi. Äiti sai perhetyön ja masennuslääkityksen. Äiti oli aika uupunut, joten hän soitti nimettömänä ja tiedusteli, mitä hänen lapsilleen tapahtuu, jos hän romahtaa ja joutuu tai haluaa mennä vaikkapa psykiatriselle osastolle hetkeksi.
Lasten isä ja aviomies asui samassa taloudessa, kyse ei ollut yh:sta. Isä kävi töissä, äiti oli hoitovapaalla ja lapset kotihoidossa.
Lastensuojelusta snaottiin, että lapset huostaanotetaan.
Isä on ihan tavallinen suomalainen mies, joka osaa huolehtia lapsista eikä ole väkivaltaa tms. alkoholia.
Siis: lapsille ei järjestettäisi kunnallista päivähoitoa esim. perhep.hoitajalle, vaan heidät huostaanotettaisiin jos äiti joutuisi masennuksen takia osastohoitoon.Kukaan näistä äideistä ei luota lastensuojeluun eikä pura oloaan kunnalliselle viranomaistaholle, eikä hae apua.
En minkään luota systeemiin.
En suosittele purkautumaan minnekään, kellekään. Jos sinulla on ystäviä, puhu heille. Soita auttaviin puhelimiin tuntemattomasta numerosta, MLL:n tai jonnekin muualle, pura olosi heille.Tosin ei ollut mikään suunniteltu käynti. Lapset olivat isän kanssa kotona ja sitten tarhassa kun isä töissä. Myös isovanhemmat apuna. Miten huostaanotto voisi olla parempi? Eikö sitten kannattaisi huostaanottaa lapset muiltakin sairailta? Miksei tästä tiedoteta niin ihmiset ei hakeutuisi hoitoon sitäkään vähää? Saataisiin tilastot pieniksi.
En tiedä, miksi lastensuojelun sosiaalityöntekijän vastaus oli tuo - lapsille ei järjestetä hoitopaikkaa + illat,yöt ja viikonloput isänsä kanssa, vaan heidät huostaanotetaan. Äiti oli kotiäiti, eikä lapsilla ollut hoitopaikkaa ennestään, vaan olivat äidin kanssa kotona ja mies töissä. Jos olisi äitikin töissä tai lapsilla hoitpaikka, ei tällaista vastausta kait olisi tullutkaan vaan olisi vain järjestetty hoitoajat uudelleen.
Minusta myös vastaus oli pöyristyttävä ja kertoo siitä miten epäluotettava, arvaamaton tämä systeemi on. Ei se tue, eikä se auta. Se pelottelee huostaanotolla. Kun äiti hakee apua, kun äiti kertoo elämäntilanteestaan ja itkee ja ahdistuu, kuvitellaan heti että äiti on kyekenmätön huolehtimaan lapsistaan, että kotona on täysi kaaos ja ihan kohta se äiti nakkaa lapset jokeen tai kuristaa lakanalla. Ja tehdään last.s.ilmioitus ja siinähän sitten selität, että minä nyt vaan purkauduin vähän turhan isolla ryöpyllä, tätä ennen tai tämän jälkeen ei ole ollut eikä tule olemaan mitään dramaattista. Niin paljon on otsikoihin päätyneitä juttuja että nykyään ollaan ylivarovaisia ja jos ei ennestään tunneta äitiä tai perhettä, mennään sitten raskaamman kaavan mukaan, ja se taas tuo lisäahdistusta niin perheelle kuin lapsillekin.
Mitäänn yhtenäistä toimintaohjetta tai sääntöä ei ole, lakia voidaan tulkinta aina paikkakunnasta ja sos.tt:sta riippuen ihan eri tavoin,.
Saisi olla yhteneväisempi toiminta ohje. Ja mielummin tuettaisiin äidin ja lasten kotona oloa. Niinkuin vanhustenkin. Vanhustenhoitoon satsataan ihan kybällä ja sitten mielenterveyspuolella säästetään koko ajan. Yhä suurempia ongelmia odotettavissa kun ihmiset ei hae apua ja sinnittelee kun pelätään huostaanottoa ja pelottelua lasten viemisellä. Niin ja samalla viedään lastenkin luottamus siihen että apua ei kannata koskaan hakea masennukseen kun perhe hajotetaan ja joutuu ongelmiin. Monesti sitten tiputaan korkealta ja kovaa kun ei vaan sitten yksinkertaisesti enään jakseta.
Työni puolesta tiedän! Mutta lasten kannalta on tärkeää että alat hoitaa masennustasi. Tämä että olet hakeutunut hoitoon katsotaan paremminkin sinun eduksesi huoltajuusasioissa! Voimia!