Lue keskustelun säännöt.
Pitkässä suhteessa oleminen kun ei näe syytä erotakaan
15.05.2025 |
Elän kaikkien ulkopuolisten 'mittareilla' huonossa suhteessa eli luottamusta toiseen ei käytännössä ole mutta yhteiselo nyt kuitenkin riidatta sujuu. Kaikkeen tottuu. Voisi ajatella eron olevan oikea vaihtoehto mutta toisaalta miksi pitäisi. Elelen elämääni tasaista ja rauhallista haluamallani tavalla ja on puolisokin useinmiten aivan mukava. Hieroo jalkoja ja osallistuu kotitöihin. Tämä riittää hänelle ja miksi ei minullekin. En näe että minulle nyt muutakaan suhdetta olisi tarjolla ja miksi pitäisikään. Yksi jo on. Eikö näin voi elämänsä loppuun elellä.
Usein kuulee että itsensä takia ei pidä tällaiseen jäädä eikä tyytyä. Miksi ei pitäisi jos se kuitenkin on ihan okei?
Kommentit (10)
Jos on molemmille ok ja viihdytte niin olkaa kuten tähänkin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joten ap, joko tee suhteenne eteen töitä NYT, ennen kuin on liian myöhäistä. Tai sitten ala valmistautumaan eroon henkisesti taloudellisesti, sillä se on tulossa ennemmin tai myöhemmin.
Yksin tekeminen se vaan ei riitä. Siihen tarvitaan kaksi. Taloushuolia ei ole ja talokin on minun. Mutta en nyt ihan näe tarvetta erotakaan. Kummasti menee vuodet niinkin ettei toiseen voi luottaa Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten ap, joko tee suhteenne eteen töitä NYT, ennen kuin on liian myöhäistä. Tai sitten ala valmistautumaan eroon henkisesti taloudellisesti, sillä se on tulossa ennemmin tai myöhemmin.
Yksin tekeminen se vaan ei riitä. Siihen tarvitaan kaksi. Taloushuolia ei ole ja talokin on minun. Mutta en nyt ihan näe tarvetta erotakaan. Kummasti menee vuodet niinkin ettei toiseen voi luottaa Ap
No mitäpä tuota sitten kyselemään. Mutta muista tämä keskustelu sitten, kun miehesi jättää sinut.
Älä eroa. Jouduin eroamaan väkivallan vuoksi. Mutta on ikävää vanheta yksin uutta täysipäistä kumppania ei niin vain löydy, kun on jo 50+.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten ap, joko tee suhteenne eteen töitä NYT, ennen kuin on liian myöhäistä. Tai sitten ala valmistautumaan eroon henkisesti taloudellisesti, sillä se on tulossa ennemmin tai myöhemmin.
Yksin tekeminen se vaan ei riitä. Siihen tarvitaan kaksi. Taloushuolia ei ole ja talokin on minun. Mutta en nyt ihan näe tarvetta erotakaan. Kummasti menee vuodet niinkin ettei toiseen voi luottaa Ap
No mitäpä tuota sitten kyselemään. Mutta muista tämä keskustelu sitten, kun miehesi jättää sinut.
Ja entäs jos ei jätä? Mitä haluat silloin minun muistavan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Jouduin eroamaan väkivallan vuoksi. Mutta on ikävää vanheta yksin uutta täysipäistä kumppania ei niin vain löydy, kun on jo 50+.
Näin juuri. En jaksaisi tutustua uuteen ihmiseen ja sukuun ja kaikkeen. Yksinkään ei halua olla elämässä. Kyllä tämä sen voittaa. Aina on seuraa. En vain oikein tiedä mihin sillä pyritään, että pitäisi oman itsen takia erota. Eikö siksi nimenomaan voi haluta pysyä suhteessa? Ap
Eiköhän moni tyydy suhteeseen, vaikkei se mitään riemua ole. Tavallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän samassa tilanteessa. Mies on luottamuksen rikkonut mutta toisaalta, en minäkään koe että tässä mitään ilotulitusta enää pitäisi elämässä olla. Toisaalta se että kun ikää on 50+ ja yhdessä oltu 30+, niin eihän sitä osaisikaan olla enää ilman kyseistä miestä. Kaikki yhdessä koettu. Että eiköhän se niin ole että kun tuo on valittu, sen kanssa sitten ollaan. Vaikka ei elämä pelkkää onnea ole. Pääasiassa kuitenkin aivan hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän samassa tilanteessa. Mies on luottamuksen rikkonut mutta toisaalta, en minäkään koe että tässä mitään ilotulitusta enää pitäisi elämässä olla. Toisaalta se että kun ikää on 50+ ja yhdessä oltu 30+, niin eihän sitä osaisikaan olla enää ilman kyseistä miestä. Kaikki yhdessä koettu. Että eiköhän se niin ole että kun tuo on valittu, sen kanssa sitten ollaan. Vaikka ei elämä pelkkää onnea ole. Pääasiassa kuitenkin aivan hyvää elämää.
Juurikin näin. Ap
Noin minäkin ajattelin vielä vuosi sitten. Olimme pitkän liiton seurauksena kumppaneita, vanhempia, ystäviä. Kaikki oli ihan hyvin, vain romanttinen ja seksuaalinen kipinä puuttui. Olimme puhuneetkin asiasta usein, kumpikin oli tähän tilanteeseen tyytyväinen.
Kunnes miehelleni tuli keski-iän kriisi tai jokin vastaava tila. Yhtäkkiä hän koki hyvin vahvasti, että elämä menee hukkaan ja että hän on liian nuori vain "tyytymään". Alkoholi alkoi maistumaan ja kavereiden kanssa baareissa kulkeminen oli yhtäkkiä tärkeää, myös liikunnan määrä moninkertaistui. Mitä vain, ettei tarvinnut olla vain kotona. Aiemmin huomaavaisesta ja perhekeskeisestä miehestä kuoriutui itsekäs ja kylmä tiuskija. Minä olin niuho, joka vain rajoittaa häntä ja syyttelee turhaan milloin mistäkin.
Eipä aikaakaan, kun paljastui myös sivusuhde. Joten eipä olleet aavistukseni väärässä.
Tämän kaiken seurauksena 25-vuotinen liitto, lasten ydinperhe ja yhteinen talous laitettiin roskiin. Minut ajettiin muuttamaan pois pienempään asuntoon lasten kodista (koska minulla ei ole varaa jäädä siihen), lapset jäivät isälleen, koska koulut ja kaverit ovat siellä. Yhtäkkiä elän viikonloppuvanhemman arkea, vaikka en edes halunnut erota. Oma talous on aivan rikki, koska mies teki uraa ja minä olin lapsista vastuussa. Olen korkeasti koulutettu, mutta en vakitöissä, viimeisin määräaikaisuus on päättymässä, eikä uutta työtä meinaa tässä tilanteessa löytyä millään.
Joten ap, joko tee suhteenne eteen töitä NYT, ennen kuin on liian myöhäistä. Tai sitten ala valmistautumaan eroon henkisesti taloudellisesti, sillä se on tulossa ennemmin tai myöhemmin.