Lapsuudessani kärsin erilaisuuden tunteesta. Aikuisena minulla on hyviä ystäviä, enkä enää kärsi!

Olin lapsuudessani suhteellisen yksinäinen. Oli minulla kutakuinkin yksi ystävä kerrallaan, mutta kerran olin yli vuoden ilman yhtään ystävää, kun ystävä muutti. Tunsin kaipaavani enemmmän sosiaalisia suhteita ja koin, että en harjoituksen niukkuuden vuoksi kehittynyt kovin taitavaksi ystävänä.



No nyt ikää on kertynyt +35 v ja ystäviä on tullut ja mennyt. Pari ihmistä on säilynyt elämässäni lapsuudestani asti, vaikka en heidän paras ystävä ole koskaan ollutkaan. Parhaat ystävät ovat kaikonneet, kun mielipiteemme ovat muodostuneet niin erilaisiksi.



Huomasin yhden puoliksi ystävän ja puoliksi tutun kaipaavan ystävyyttä kanssani. Ihanaa huomata, ettei hän ole enää minulle kateellinen ja on kykenevä jakamaan enemmän ajatuksiaankin nyt aikuisena.



Olen tutustunut muutamaan fiksuun ja kypsään naiseen myös lapsieni kautta. Heidän kanssaan olen ystävä ilman sen kummempaa numeron tekemistä. Teot ratkaisevat ja samankaltainen huumori ja elämäntilanne.