Uuskonservatiiviset mikropettämisestä vaahtoajat

Ensinnäkin - Aivan naurettava käsite. Onko se pettämistä? Jos ei, se ei tarvitse mitään uutta sanaa. Kvasipettäminen? Makropettäminen? Demipettäminen? Pettäminen-sanalla myydään vastakkainasettelua ja klikkiotsikoita, onneksi maailma on hieman monimutkaisempi paikka kuin seiskan lööpit antavat ymmärtää.

Toisekseen - Teknologia on tehnyt liian helpoksi puolivillaisten liekkiemojien lähettelyn kotisohvalta. Ennen vanhaan sentään flirttailtiin kasvotusten, mikä vaati enemmän suoraa selkää kuin säälittävä kaunis olet-vonkaus. Kuolisin häpeästä, jos selviäisi että fiksuna pitämäni mies lähettelisi jotakin kertakäyttöisiä latteuksia somessa. Mieluummin olisi vanhan ajan lipevä ukko, jolla olisi sentään pokkaa tehdä se omilla kasvoillaan. Näitä sutkeja naistennaurattajia on ollut aina, mutta sekin vaatii taitoa.

Kolmanneksi - Aina on ollut pettämistä, sivusuhteita, aviottomia lapsia ja monenlaista mielipahaa ja draamaa. Avioliitto on ollut ensisijaisesti taloudellinen sidos, intohimo etsittiin muualta. Nykyajan ihmiset ovat niin velttoja, että pettämistäkään ei viitsitä tehdä kunnolla, vaan ollaan koko ajan vähän saatavilla mutta kuitenkin saavuttamattomissa. Ei tunteita pelissä, koska se olisi liian vaivalloista. Helpompi koomata puhelin kädessä ja elää kuvitteellista kaksoiselämää kuin livenä kokea elämä iloineen, suruineen ja tragedioineen.

Lopettakaa tämän ennen sentään oli kunnollista-narratiivin käyttö pettämisestä vaahdotessanne. Ennen oli kunnollista siksi, että pettämisestä syntyi sentään tulevia veronmaksajia ja ihmiset kokivat aitoja tunteita hyvässä ja pahassa. Ja pettäminen ei ollut mikään maailmanlopun airut, vaan se kuului inhimillisen elämän kirjoon, olipa se reilua tai ei. Ihmiset ovat osanneet aina olla kamalia toisilleen, teknologian kehittyneisyydestä riippumatta.