Miten 14v poika selviää peruskoulusta ja lukiosta, kun ei voi sietää kaunokirjallisuutta?

Kaunokirjallisuuden lukeminen on opittava taito. Lukiossa tämänkin tekstilajin hallinta on välttämätön.

Onko lapsesi neuroepätyypillinen? Osalle aspergereista kaunokirjallisuus ei aukene ollenkaan.

Ehkä on amis tai myöhemmin aikuisiltakoulutusamis. Tai välivuosi.

Kaunokirjallisuus kehittää ajattelua ja tunteiden hallintaa, mutta kaikista ei tosiaan siihen ole. Lapsellasi taitaa olla muitakin henkisiä ongelmia. Miksei hän kuuntele vaadittavia kirjoja äänikirjasovelluksesta, se voisi helpottaa tilannetta?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on amis tai myöhemmin aikuisiltakoulutusamis. Tai välivuosi.

Ei 9lk jälkeen voi pitää välivuotta.

Aika moni poika selviää peruskoulusta, vaikka inhoaa kaunokirjallisuuden lukemista. Ja monia muitakin aineita. Minunkaan poikani ei tykännyt lukea ennenkuin tapasi tyttöystävän, joka oli oikea lukutoukka ja hikke. Halusi antaa tälle fiksun vaikutelman itsestään ja alkoi ostaa ja lukea kirjoja. Kaikenlaisia kirjoja. Tyttö jäi, mutta lukeminen ei.

Hyvin.

Tällä hetkellä, kun oppilailla on vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Kiitos siitä politiikasta, joka ajaa "kaikilla pitää olla ihanaa"-kulttuuria.

Peruskoulua on jäljellä enää noin vuosi, joten siitä selviää kyllä mutta kannattaako hänen lukioon mennä, jos kaunokirjallisuuden lukemista inhoaa, jolloin ehkä kannattaa lukion asemasta harkita ammattikoulun tarjontaa, jossa toki luetaan nykyisin ennen kun on haluttu varmsitaa, että perusasteen ammattitutkinnon suorittaneella on valmiudet niin hakea kuin päästä mihin tahansa yliopisto tai ammattikorkerakoulun opiskelupaikkaan.

Mutta jos ammattikorkeakoulu tai yliopisto-opiskelut kiinnostaa poikaa (eikä vain vanhempaa) niin todennäköisesti pääsee helpommalla, jos valistee lukion ja panostaa siihen kunnolla; koska hyvin huonolla yo-todistuksella on ihna yhtä vaikea hakea jatko-opintoihin kuin perusasteen ammattikoulututkinnon mahdollsitamana,

Sinkkumies

Kuten kaikki muutkin nykylapset. Ei tee mitään, mikään ei kiinnosta, vinkuu ahdistusta ja läpäisee kaiken koska mitään ei vaadita.

Haaveileeko poikasi paljon? Se voi aiheuttaa ongelmia lukemisen kanssa kun ajatus karkailee muualle. Haaveilevien aivojen paras lääke on kirjoittaa päiväkirjaa ylös ajatuksistaan ennen ja jälkeen lukemisen. Ikäänkuin tyhjentää mielensä ylimääräisestä ajatustulvasta.

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuus kehittää ajattelua ja tunteiden hallintaa, mutta kaikista ei tosiaan siihen ole. Lapsellasi taitaa olla muitakin henkisiä ongelmia. Miksei hän kuuntele vaadittavia kirjoja äänikirjasovelluksesta, se voisi helpottaa tilannetta?

Mikä indikaattori henkisistä ongelmista on se, jos ei pidä kaunokirjallisuudesta? Kuten sanoin, pojalla menee koulussa hyvin, hänellä on kavereita ja pari harrastustakin. Lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat myös hyvin ja aineista tulee ysejä ja kymppejä, mutta ainoa ongelma on totaalinen kiinnostuksen puute kaunokirjallisuuteen. Kummallinen kommentti.

Ap

Ei mitään hätää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaunokirjallisuus kehittää ajattelua ja tunteiden hallintaa, mutta kaikista ei tosiaan siihen ole. Lapsellasi taitaa olla muitakin henkisiä ongelmia. Miksei hän kuuntele vaadittavia kirjoja äänikirjasovelluksesta, se voisi helpottaa tilannetta?

Mikä indikaattori henkisistä ongelmista on se, jos ei pidä kaunokirjallisuudesta? Kuten sanoin, pojalla menee koulussa hyvin, hänellä on kavereita ja pari harrastustakin. Lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat myös hyvin ja aineista tulee ysejä ja kymppejä, mutta ainoa ongelma on totaalinen kiinnostuksen puute kaunokirjallisuuteen. Kummallinen kommentti.

Ap

Hän ei kykene kuvittelemaan? Afantasia?

Totaalinen kyvyttömyys nauttia tai edes lukea kaunokirjallisuutta ei ole normaalia.

En minäkään tykännyt lukea koulussa niitä kirjoja, mitä olisi pitänyt, vaikka luinkin paljon vapaa-ajalla. Muistan, miten lukiossa supisin vieruskaverille, miten juoni meni kirjassa, jota en ollut jaksanut lukea. Menin kuitenkin yliopistoon lukemaan kieliä ja kirjallisuutta. Joskus sitä vain havahtuu vähän myöhemmin.