Miten lohduttaa ihmistä, joka on kärsinyt aivan liikaa?
Pyydän käytännön neuvoja. Miten lohduttaa läheistä, joka on kärsinyt ihan liian paljon? Sairauksia ja menetyksiä eikä tietoa paremmasta tulevaisuudesta. Nämä ovat läheisestä riippumattomia ongelmia, ei ole niitä itselleen aiheuttanut. Tuntuu vaan että kaikki paska kasaantuu hänelle - läheisten menettämiset, sairaus, köyhyys, työn menetys.
Läheinen on ymmärrettävästi masentunut, negatiivinen ja katkerakin. Minulta loppuu sanat. Mitä sanoa? Miten lohduttaa? Emme asu samassa kaupungissa joten läsnäolo ei onnistu. Huoli on kova, mutta ei minun huoleni häntä auta. En vaan tiedä mitä tehdä.
Kommentit (19)
Tarjoa käytännön apua. Siivoa tuon ihmisen kotia. Jos sinulla on ajokortti ja käytössäsi on auto vie tuon ihmisen turhaa tavaraa esim. vanhat sähkölaitteet SER-kierrätykseen. Kaikkea vastaavaa keksit varmasti itsekin lisää. Itselläni on ollut itsestäni riippumattomista syistä johtuen kamala elämä ja apua, enkä varsinkaan käytännön apua yhtään mihinkään en ole saanut. Olen kuitenkin yrittänyt hakea apua, mutta oman onneni nojaan olen jäänyt. Tarvitsisin apua ihan kaikkeen, mutta en saa sitä mihinkään.
En usko että hän jaksaa kantaa vielä huolta sinustakin.
Kiitos ehdotuksista. Ongelmana on se, että asun kaukana. Puhumme viestittelemällä, joten käytännön auttaminen tai vain lähellä/läsnä oleminen ei ole nyt vaihtoehto. En enää osaa sanoa mitään hänelle - miten vaikka vastata viestiin "en jaksa enää, en kestä tätä jatkuvaa tuskaa." ? Ap
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa käytännön apua. Siivoa tuon ihmisen kotia. Jos sinulla on ajokortti ja käytössäsi on auto vie tuon ihmisen turhaa tavaraa esim. vanhat sähkölaitteet SER-kierrätykseen. Kaikkea vastaavaa keksit varmasti itsekin lisää. Itselläni on ollut itsestäni riippumattomista syistä johtuen kamala elämä ja apua, enkä varsinkaan käytännön apua yhtään mihinkään en ole saanut. Olen kuitenkin yrittänyt hakea apua, mutta oman onneni nojaan olen jäänyt. Tarvitsisin apua ihan kaikkeen, mutta en saa sitä mihinkään.
Oletko pyytänyt?
tarjoa Koskenkorvaa tai Vodkaa,siitä se sitten suttaantuu..
Vierailija kirjoitti:
Ole vain läsnä ja kuuntele. Joskus se riittää.
Voin omien kokemuksieni perusteella sanoa, että tuollainen ei riitä. Sitä ei vaan jaksa, eikä halua jauhaa samoista asioista samalla kun mitään käytännön merkitystä mihinkään tuolla ei ole. Tuo ei myöskään poista ongelmia tai niitä tekemättömiä asioita, joiden hoitamiseen sitä apua oikeasti tarvitsisi. En itse esim. kovin mielelläni ota enää yhteyttä sosiaalityöntekijään, koska kamalassa tilanteessani tarvitsisin ihan käytännön apua kaikkeen mahdolliseen, mutta tämän sijaan tarjolla on vain täysin turhaa ja hyödytöntä samoista asioista jauhamista. Tämä ei auta mihinkään, asiat eivät edisty tai tilanne parane ja oikea apu jää saamatta.
Ole olemassa. Älä neuvo liikaa. Älä yritä "parantaa ". Tärkeää on kokea että on hyväksytty kipuineen. Kuuntelijat ovat kultaakin kalliimpia kun elämä lyö vasten kasvoja. Tunteille tilaa olivat ne miten vaikeita tahansa. Ja huolehdi omasta jaksamisestasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarjoa käytännön apua. Siivoa tuon ihmisen kotia. Jos sinulla on ajokortti ja käytössäsi on auto vie tuon ihmisen turhaa tavaraa esim. vanhat sähkölaitteet SER-kierrätykseen. Kaikkea vastaavaa keksit varmasti itsekin lisää. Itselläni on ollut itsestäni riippumattomista syistä johtuen kamala elämä ja apua, enkä varsinkaan käytännön apua yhtään mihinkään en ole saanut. Olen kuitenkin yrittänyt hakea apua, mutta oman onneni nojaan olen jäänyt. Tarvitsisin apua ihan kaikkeen, mutta en saa sitä mihinkään.
Oletko pyytänyt?
Olen pyytänyt ja hakenut apua useita kertoja.
Heitä roskikseen ja osta uusi ihminen. Ei maailmasta ihmiset ole loppumassa.
Jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan
ja haastavampia jaksoja elämässä. 🙂
Jollei tuttavasi/sukulaisesi ole pyytänyt
apuasi, niin turhaan sinä silloin päätäsi
hänen asioillaan vaivaat. Silloin se voi jopa
tuntua vastenmieliseltä tuputtamiselta,
kuten eilinen ApN, joka ihmetteli ystäväparin
totaalista katoamista pyydettyään heitä
lapsensa kummiksi.
Ehkä hän kysyi kummiasiaa liian monta
kertaa. Ei kuunnellut/hyväksynyt ei-
vastausta, jolloin pari teki oharit kokiessaan
hänet vaativana ja painostavana. [Ei liity
tähän aloitukseen, mutta ymmärtänet
pointtini].
paihdelinkki.fi/verkkokurssit-ja-oppaat/laheisille/irti-laheisriippuvuudesta/
Saatamme helposti lähteä ratkaisemaan toisen ihmisen tilannetta ja meidän on vaikea myöntää, että emme osaa auttaa, eli nyt sinun pitäisi olle rohkeasti rehellinen, ettet voi muuta kuin kuunnella.
#13 ainoa minulta.
Ostan palvelut, joita tarvitsen.
Ei ongelmaa autottomuudesta siinä
mielessä logistiikan suhteen..
Kivaa keskiviikkoa kaikille. 👋🌸🍀
Kerro hänelle totuus. Älä valheellisesti lohduta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ehdotuksista. Ongelmana on se, että asun kaukana. Puhumme viestittelemällä, joten käytännön auttaminen tai vain lähellä/läsnä oleminen ei ole nyt vaihtoehto. En enää osaa sanoa mitään hänelle - miten vaikka vastata viestiin "en jaksa enää, en kestä tätä jatkuvaa tuskaa." ? Ap
Hei ap! Olet joutunut psykiatrin tai muun ammattilaisen asemaan. Ei sinun pidä osata lohduttaa ja tukea juuri oikealla tavalla. Kaikki käy.
Läheisesi selvästi vaatii sinulta liikaa ja kaataa tuskansa sinun päällesi. Jos jaksat, hienoa.
Jos et: sinun ei ole pakko jaksaa. Voi myös sanoa suoraan ettet jaksa kantaa toisen tuskaa. Voit etsiä hänelle ammattilaisapua. Soita läpi hänen paikkakuntansa instanssit.
Apua voi saada ilmaiseksi mutta jos ei, jos rahaa on, hän voisi maksaa itselleen viikkokäynnin psykiatrille.
Voisiko tämän asian sanallistaa hänelle. Siis sen, että koet valtavaa myötätuntoa häntä kohtaan ja haluisit auttaa. Jos hänelle tulee jokin keino miten voisit olla avuksi, niin kannustat häntä kertomaan. Ja sanoa, että rinnalla kuljet kyllä.
Ole vain läsnä ja kuuntele. Joskus se riittää.