En ymmärrä omaa äitiäni enää yhtään... :(

Ei olla koskaan tultu oikein toimeen, johtuen nuoruuden vilkkaasta elämästäni, äitini alkoholin väärinkäytöstä ja väkivallasta minua kohtaan, fyysisestä ja henkisestä. Olen yrittänyt unohtaa ja antaa olla menneiden, jotta hän saisi tutustua lapsenlapsiinsa. Ei me vain olla samalla tasolla missään asiassa. Jotenkin viimeisin puhelu oli kyllä liikaa... Äskettäin äitini tuttava menetti lapsensa, aikuisen kylläkin, mutta kuitenkin. Minusta tuo oli äärettömän surullista. Mutta äidistäni se oli tälle tuttavalle ihan oikein, kun äitini mukaan tämä nainen oli mollannut äitiäni jossain jostain syystä. Sitten alkoi suoltaa kuolleesta henkilöstä ihan kummallisia juttujakin. Kysyin sitten, että oletko tosiaan sitä mieltä, että nuo asiat ovat mitattavissa, joku pieni sanailu ja ihmisen kuolema... Äitini sai ihan kauheat raivarit minulle, kun "minä aina haluan olla oikeassa joka asiassa ja en käsitä mitään". No en todella käsitä, että aikuinen ihminen käyttää tilaisuutta noin hyväksi ja alkaa antamaan takaisin muka kokemiaan vääryyksiä hetkellä, jolloin ihminen on kokenut suuren menetyksen. Tuohan on ihan sairasta!