Mulla ei ollut helpoin äiti suhde ja nyt kun hän kuoli
Tulee mietittyä asioita.
Olen nuorin ja äitini on noin 35v mua vanhempi.
Aiemmin hän puuttui todella paljon mun elämään (tuli ilmoittamatta kylään,siivosi koko asunnon uuteen järjestykseen jne. Eli eli kuten olisi ollut hänen kotinsa). Kilttinä tyttönä en sanonut mitään vaan pidin kiukun sisälläni.
Hän varasti mieheltäni rahaa, mutta kertoi tästä vasta myöhemmin. Miehellä oli jemmarahaa vaatekaapista ja sieltä vei. Mies syytti Mua ja lapsia varkaudesta,koska ei kukaan voinut kuvitella että oma äiti varastaa. Kun hän vuosia myöhemmin tunnusti, tuli mulle siitä todella kurja olo. Miksi hän teki niin?
No vuosia kului ja vierailumme väheni koska aina toistui sama kaava "kiva kun käytte kun kohta mä kuolen, ei tämä elämä ole kummoista jne"..tätä siis n 10v aina kun kävimme. Minulla ja lapsilla tuli kurja olo siellä käydessä, ikäänkuin energiamme olisi syöty.
Välit olivat hyvät ja soitin noin kerran kuukaudessa ja siitä toki olen iloinen että oli kuitenkin yhteys vaikka harvakseltaan.
Mutta näin se näköjään on,että kun äiti kuolee niin tulee mietittyä miten olisi voinut tehdä toisin.
Lohduttavaa on se,että viimeisenä päivänä sain istua viisi tuntia hänen vieressä ja pitää kädestä kiinni.
Mutta huomaan että jossittelen paljon
Kommentit (5)
En ymmärrä mitä jossittelua tuossa on valehtelevan varkaan tyttärenä. Lavasti vielä sut ja lapsesi syyllisiksi ja ilmeisesti yritti rikkoa perheenne.
Itse en ole äitini kanssa missään tekemisissä. Ainoa jossittelu on, että olisimpa tehnyt tämän jo ennen keski-ikää.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä jossittelua tuossa on valehtelevan varkaan tyttärenä. Lavasti vielä sut ja lapsesi syyllisiksi ja ilmeisesti yritti rikkoa perheenne.
Itse en ole äitini kanssa missään tekemisissä. Ainoa jossittelu on, että olisimpa tehnyt tämän jo ennen keski-ikää.
Tuo oli vain pintaraapaisu mitä kerroin, on muutakin.
Miksi sinä et ole tekemisissä? Ap
Ei verisukulaisuus automaattisesti tarkoita, että on aina hyvät välit. Ihmiset ovat yksilöitä. Toisten kanssa tulee toimeen hyvin, toisten kanssa huonosti.
Minäkin olen ajatellut usein, mitä olisin voinut tehdä toisin. Mutta sitten joku ystäväni, jolle olin kertonut millainen suhteemme oli, totesi, että tuskin asia siitä olisi muuttunut, kun te olitte niin erilaisia. Vuotta ennen kuolemaansa äitikin totesi tämän, että olemme niin erilaisia. Pyysi anteeksi.