Voi että tekisi mieleni sanoa 4-v:lle suorat sanat!!

Mua niin ärsyttää tuo poikani tällä hetkellä! Hän on tosi passiivinen kotihiiri, jota ei saa väen vängälläkään minnekään. Kavereita hän ei kaipaa ja jos joku tulee leikkimään yrittää hän päästä kaverista eroon nopeasti tyyliin :" Meillä on sitten kohta iltapala/nukkumaanmeno tms". Kuitenkiin on tylsistynyt usein ja selvästi kaipaa seuraa. Häntä ei saa hakemaan kavereita leikkimään ja jos hänet saa vängättyä vaikka naapurin kaverin luo leikkimään, tulee hän jo 15 min kuluttua kotiin sohvalle istumaan ja mölisemään. Hänellä on 2-v pikkuveli, jonka kanssa hän leikkii sellaisia 2-vuotiaan tasoisia leikkejä (osaa siis myös kyllä leikkiä isompien lasten leikkejä kaverien kanssa sekä leikkii yksin tosi hienoja leikkejä) ja mölisee ihmeellistä 2-v:n mölinää. Pihallakin kuuluu aina hirveä mölötys, kun tämä 4-v juoksee ympäriinsä vaan mölöttäen kuten 2-v. Naapurit varmaan luulee häntä kehitysvammaiseksi... ;)



Olen yrittänyt kannustaa sosiaalisuuteen, sillä etenkin nykyisin hänestä huomaa että kaipaa leikkiseuraa ja jopa nauttii kavereiden kanssa leikkimisestä. Olen ajatellut järjestäväni naamiaiset lähinaapureiden kavereille kannustaakseni lastani leikkimään, mutta tänään totesin, että miksi vaivaudun. Lapsi leikkii vaan pikkuveljensä kanssa eikä häntä saa väen vängälläkään hakemaan ketään ikäistään leikkiseuraksi. Ärsyttää niin pakjon, että tekisi meileni sanoa lapselle päin naamaa, että kaverisynttäreitä ja muita juhlimisia ei järjestetä, ennen kuin hän osoittaa kaipaavansa kavereita ja osaavansa hakea heitä normaalin lapsen tavoin itse leikkimään. Ottaa niin pirusti päähän, kun hän kuitenkin on taas tosi tylsistyneenä tuossa roikkumassa ja notkumassa.



Kiitos, kun sain purkautua.