Oliko avioero hankala järjestää 1950-luvulla?

Muistelen miten yksi sukulaispari erosi 1950 -luvulla. Ensin kerättiin todisteita että oli suhde toisen kanssa. Itsen mentiin oikeuteen ja yritettiin näyttää se toteen. Muistan että oli todella pitkä prosessi.

Tosi pitkä prosessi. Ja etenkin suuri häpeä siitä, että on eronnut. Sellaista ihmistä pidettiin yleensä epävakaana tyyppinä.

Just tuo, että piti esittää jokin peruste ja todistaa se. Ajatuskin kuulostaa aivan tukahduttavan kamalalta - että valtio yrittää pakottaa olemaan naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa ei haluaisi olla, ja joutuu käytännössä anelemaan, että pääsisi vapaaksi. Käytännössä sitten oikeudenkäynneissä on käyty läpi intiimejä, seksielämäänkin liittyviä asioita, jotka nykyisin jokainen saa pitää henkilökohtaisina asioina. Niitä on sitten siellä ruodittu kun on yritetty todistella, että ei oikeasti sovita yhteen eikä suhde toimi. Ahdistavaa. 

Kiitos oikein paljon huomioistanne. :) 

Ap

Lisäksi avioero kai maksoi aika paljon! Eronnut nainen oli pohjasakkaa! 

Jos mies ei suostunut niin aika hankalaa se oli.

Mun vanhemmat erosi 70-luvulla ja silloin mentiin oikeuteen tuomarin eteen todistajien kanssa. Isä oli juoppo ja pari ryyppykaveria todisti näistä reissuista, ero tuli. Olin luokkani ainut erolapsi ja oppilaita oli 30 eli aika harvinaista vielä tuolloinkin. 

Kummia eroja silloin tuomittiin.  Olin lapsi mutta velipuoleni erosi syystä että vaimolla kai joku synnytysmasennus ja lähti jättäen pienen vauvan.  Ero tuomittiin niin ettei äidillä mitään tapaamisoikeuttA.

Alkoholilla tms ei osuutta asiaan, en tiedä onlo velipuoli koskaan alkoholia maistanut, vaimo oli sairaanhoitaja .

Kun lapsi täytti 18 ja asui silloin jo itekseen solmivat hyvän äiti/lapsi-suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kummia eroja silloin tuomittiin.  Olin lapsi mutta velipuoleni erosi syystä että vaimolla kai joku synnytysmasennus ja lähti jättäen pienen vauvan.  Ero tuomittiin niin ettei äidillä mitään tapaamisoikeuttA.

Alkoholilla tms ei osuutta asiaan, en tiedä onlo velipuoli koskaan alkoholia maistanut, vaimo oli sairaanhoitaja .

Kun lapsi täytti 18 ja asui silloin jo itekseen solmivat hyvän äiti/lapsi-suhteen.

Tämän kertomuksen aika 50-luvun loppupuolta.