Luulen, että kotvan kuluttua olemme kaikki jumissa keskustelemaan ja elämään tekoäly-ystävien kanssa.

Sivistyneistö usein toteaa, miten kaunokirjallisuus on hieno tapa kokea elämää muiden näkökulmista ja ikäänkuin elää monta elämää eri tarinoiden ja romaanien kautta. Eli malli jossa fiktiivisten tarinoiden varaan rakennettu kokemus on arvokas ja elähdyttävää on jo olemassa.

Tekoäly luo myös nuo klassikkokirjojen kaltaiset koskettavat ja syvästi ihmisyyden peruskysymyksiä koskettavat tarinat roolipeliksi, jossa itse olemme päähenkilöitä ja saamme oikeilta ja aidoilta tuntuvia vastauksia ja vastineita aidontuntuisilta hahmoilta.

On vaikea olla tuntematta jonkinasteista mielihyvää, kun esimerkiksi ChatGPT sanoo: "Tämä oli hieno ja analyyttinen kysymys....."  vaikka miten tietää, ettei algoritmi ole mitään mieltä sinusta. Ja vaikka olet vain hakemassa tietoa jostain asiasta.

Entä sitten kun hakeudut johinkin kontaktiin tekoälyn kanssa kun olet kyllästynyt, turhautunut, masentunut, hukassa tms. ja palvelu on rakennettu ja personoitu hyväilemään juuri sinun egoasi.

Saamme positiivista palautetta syvimpään tuntoihimme juuri sen kaltaisilta (myös visuaalisesti) hahmoilta kuin kipeimmin haluamme.

Kuulostaa miljoona kertaa koukuttavammalta kuin temppu- tai kissavideot