kannattaako masentuneen erota?

Mutta ainakin minun itsesuojeluvaistoni olisi pannut valitsemaan yksinäisyyden ja huonon parisuhteen välillä niin olisin valinnut yksinäisyyden. Enää en ole tästä ihan satavarma kun minusta on tullut vanha ja todella yksinäinen. Saattaisin valita huonon parisuhteen. Siinä taas olisi jatkuvasti mielenterveys panoksena. Jos alkaisin voida huonosti toimimattomasta parisuhteesta, niin luultavasti yrittäisin irtaantua siitä. En usko, että pystyisin tulemaan läheisriippuvaiseksi miehestä, jonka kanssa minulla olisi toimimaton suhde. Mutta ehkä joku toinen voi. Onko sellainen ihminen liian vähän itsenäinen ja onko tämä siis jonkinlaista ripustautumista? Ripustautumista itseään voimakkaampaan vai jopa heikompaan ihmiseen? Kaikenlaisia suhteita varmaan maailmasta löytyy.



En enää ihmettele, jos joku pelkää yksinäisyyttä ja valitsee sen pelossa partnerikseen jopa suhteen ihmisen kanssa, jonka kanssa suhde ei toimi. Yksinäisyys ja rauha voi kuitenkin osoittautua paremmaksi kuin huonossa suhteessa oleminen. Voiko tehdä muuta kuin kokeilla kantavatko siivet ehkä kuitenkin.



Yksin elämästään vastuussa oleminen ei mielestäni varsinaisesti liity läheisriippuvaisuuteen. Vai olisiko tuo ihminen olemassa hoitamassa kaikki toisen asiat. Olisiko joku niin epäitsenäinen, että ei todellakaan selviäisi. Omista asioista yksin selviäminen kuitenkin kasvattaa varmaan ihmistä. Kannattaa kokeilla. Jos ei kuitenkaan onnistuisi niin sitten saa alkaa järjestää itselleen vaikka uutta holhoojaa...on pakko selviytyä.



Missä on tarjolla ns hyviä / normaaleja miehiä? Heitä ei todellakaan ole paljon tarjolla. Jos olet sellaisen joskus jo löytänyt niin pidä kovasti kiinni. Ole sellaisen miehen arvoinen, kehitä itseäsi ja huolehdi hänenkin vuokseen itsestäsi! Jos etsit jotain uusia miehiä niin ei niistä voi mitään tietää. Jos olet ihan sairauteen asti masentunut ja lääkkeissä ja terapioissa niin ehkä "uudet" miehet sellaisen huomaavat. Sitten riippuu ja roikkuu mitä erilaisemmista asioista miten hän sellaiseen suhtautuu ja haluaako vetää jotain masentunutta hiekkasäkkiä perässään. Jospa uusi rakkaus parantaisi? Mutta on uhkapeliä luulla löytävänsä sellaisen rakkauden. Jos olet jo jonkun löydön tehnyt niin älä hänestä helpolla luovu vaan taistele itsesi kanssa. Uuden kanssa asiat voivat valua ihan samanlaisiin uomiin kuin entisenkin kanssa.



Yksinhuoltaja? Jos et enää ole kaksikymppinen niin saatat olla tasavertaisemmassa tilanteessa kunnon miesten kanssa, jos sinulla on jo lapset ja hänelläkin on sensijaan että olisi epätasapaino ja toinen olisi lapseton. Kait kunnon miehillä jo on joku menneisyys. Mutta varo niitä "kunnollisen" miehen tuntuisia, joille naisia on tarjolla joka paikassa. Ovat tästä suuresta tarjonnasta saattaneet mennä ihan pilalle. Jos löydät jonkun "luuserin" tuntuisen niin sellaisesta sammakosta saattaakin kanssasi kehkeytyä ihana prinssi.

eikä ole toista kiikarissa. Olen ollut vuosia huonossa suhteessa mies ehkä himpun verran parantunut mutta ei paljoa. En ole saanut hänestä "prinssiä" tehtyä. Ei halua taipua vuokseni ollenkaan. Kait olen sitten liian huonopalkkainen tms. Mutta miten pärjäisin lasten kanssa yksin ja mitä jos masennus pahenisi niin vietäisiinkö lapset?

Sitten olen yhden huomannut että netissä miehet haluaa seksiä vaan ja baarissa yhden yön suhteita. Missä niitä normaaleja miehiä tapaa jotka ottavat vastuuta itsestään ja pitävät perhettä arvossa?

haluaisin vaan kokea onnellisuutta!!