Pysytkö mieluummin kotona, kuin menet tapaamaan sukulaisia joiden seurassa et viihdy?
Kysymys ei ole siitä että pelkäisin heitä / olen liian mukavuudenhaluinen.
Vaan se että en jaksa enää kuunnella jatkuvaa valitusta, kritisointia, ja manipulointiyrityksiä. Saati katsella kamalaa hössötystä.
Mielestäni sukutapaamisissa pitäisi kaikilla hyvä olla; rentoa yhdessä, mukavaa keskustelua...
Ei mitään pakkopullaa.
Kommentit (10)
Tietysti. En mene tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa en viihdy, olivat sitten sukulaisia tai muita.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. En mene tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa en viihdy, olivat sitten sukulaisia tai muita.
Tämä.
Sukulaisiaan ei voi valita, ikävää, mutta en todellakaan tapaa ketään sen vuoksi, että on sukulainen.
Kestän nähdä aikuista siskoa kerran vuodessa, jouluisin. Muutaman kerran vuodessa vanhoja vanhempia.MIeluiten niin, että joku sukulaisista läsnä. Yksin en halua mennä.
Asuvat kaukana. Heillä omat piirit. Terveydentila menee edelle ettei matkustele.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä sukurakasta porukkaa.
Tätä ketjua tuskin edes avaa ne tyypit, joilla on onnellinen ja tasapainoinen suhde sukulaisiin.
Välimatkaa on ollut sukulaisiin vähintään 500 km joten ei pelkoa että täytyisi heidän kanssaan vietellä mitään pyhiä. Luojan lykky että toinenkin vanhemmista muutti sinne kotikonnuilleen eläkepäivillään ja saan viimein olla RAUHASSA.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti. En mene tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa en viihdy, olivat sitten sukulaisia tai muita.
Sama, mutta täsmennettynä 50+ elinvuoden jälkeen:
En mene tapaamaan ihmisiä.
Ainoa ihminen, jota haluan välttää, on anoppi. Vuosikymmeniä kestin ja jopa yritin hänestä pitää, mutta nyt olen vanhempana saanut tarpeekseni ja päätin, että pärjään ilman hänen seuraansa. Anoppi on tunkeileva möläyttelijä, joka on loukannut monet kerrat paitsi minua, myös tytärtään ja tyttärentyttäriään. Poikansa = mieheni saa tavata minun puolestani häntä ihan niin paljon kuin on tarpeen.