Öljyvärimaalauksen alkeita

Tämä ketju on luotu puhdistamalla eräs vanha, aihetta käsittelevä keskusteluketju.



Piirustuksen- ja maalauksen alkeita



Aloitinpa tämän ketjun, jotta voimme tässä alkaa opettaa yhteisvoimin kaikkia niitä, jotka haluavat ryhtyä piirtämään ja maalaamaan. Itselläni on jonkinlaista kokemusta piirtämisestä ja maalaamisesta ja pidän mielelläni tässä ketjussa kurssia tästä aiheesta.



Olen kuullut sanottavan, että ei toista voi opettaa piirtämään tai maalaamaan vaan homma on tehtävä itse. Niin, olen sitä mieltä, että se mitä toista voi auttaa on aika marginaalista. Kiinnostuksesta, innostuksesta ja pitkäjänteisestä työskentelystä se kaikki lähtee.



Onko ketään kiinnostunutta?



Aiotko piirtää (lyijykynät, liidut, tussit) vai maalata (esim. liidut, öljyvärit, akvarelli vai akryylivärit)?



Keskusteltaisiinko ensin sopivista välineistä: paperit, kynät, tussit, vesivärit, maalausalustat ja värit? Aiotko siis piirtää vai maalata?



Ja sitten vain vaikka laittamaan hyvä ja mielenkiintoista asetelma, josta harjoituksen voi aloittaa!

_____



Oletan, että olet tekemässä öljyvärimaalausta, koska puhut kankaan pingottamisesta kiilaraamiin.



Lähditpä todella liikkeelle minulle oudosta päästä. Itse en ole aloittanut taulun tekemisestä, vaan piirtämisen ja maalaamisen harjoittelusta. Niinpä minulla ei olekaan tauluja roikkumassa kaikkialla, vaan rullalle käärittyjä maalauksia kellarissa. Mutta kyllä sitä voi lähteä liikkeelle siitäkin, että pingottaa kiilaraamit ja maalaa niihin täydellisen taulun, raamittaa sitten ja laittaa tuon taulunsa sitten jopa roikkumaan seinälle. On paljon tauluja, joissa raamit ovat hienompia kuin itse maalaus ja raamit tekevät taulun eikä se taulun maalaus, jonka piti olla se taideteos.



Itse ostin isossa rullassa hyvätasoista opiskelijakangasta, joka oli valmiiksi pintakäsiteltyä. Siihen sitten vain maalaamaan. Mutta mitä kangasta sinulla nyt sitten on siellä varastossasi? Käytä sitä, jos et halua ostaa jotain uutta, ehkäpä valmiiksi pintakäsiteltyä. Jos maalaat öljyväreillä, niin älä osta puuvillakangaspohjaista kangasta vaan pellavakangasta. Alan liikkeestä (oli se sitten nettikauppa, taidetarvikkeiden kauppa tai askarteluliike - riippuu siitä missä asut) saat kankaalle vedettävää valkoista, valmista pohjustusainetta ja vedät sen siihen kankaalle pensselillä. Ehkäpä sama liike myy sopivaa öljyvärimaalauskangasta.



Olen elänyt vain niitä aikoja, jolloin tarkoitukseen sopivalla isohkolla niitturilla on kiinnitetty kangas kiilaraamiin. Pingotetaan - ja se tarkoittaa, että kangas ei jää roikkumaan löysänä. Ei löysälle kankaalle voi oikein maalata. Vaikea tarkkaa sanoin selostaa kuinka tiukalle kangas pingotetaan kiilaraamiin. Eiköhän työ tekijäänsä neuvo tässä asiassa. Toinen vaihtoehto - jos ei halua tehdä sitä valmista taulua - on, että kiinnittää vaan kankaan maalariteipillä jollekin kovalevylle. Silloin pitää jättää noin 2 cm kangasta reunoihin jonne ei maalata. Sen voi peittää teipillä. Se on siellä teipin alla piilossa ja tuo alue tulee käyttöön, jos myöhemmin haluaa pingottaa kiilaraameihin onnistuneen työn ja tehdä siitä taulun. Maalaamiseen tulee kyllä erilainen fiilis riippuen siitä onko kangas pingotettu kiilaraamiin vai onko se liimattu kovalevylle. Mutta maalaamisessa on niin paljon opettelemista, että kaikkea ei voi saada alkajaisiksi ja suosittelisin kyllä kustannussyistä ja säilytysmahdollisuuksien vuoksi, että ei heti alettaisi tekemään mitään seinille ripustettavia "tauluja". Raamit tulevat kamalan kalliiksi, jos sellaisia pitää joka harjoitukseen olla. Jos on maalannut kovalevyä alustana käyttäen, niin maalatut ja kuivuneet kankaat on helppo irrottaa ja kääntää rullalle. Jos teet näin niin käännä rullalle maalauspinta ulospäin.



Kun ostat värit, niin osta heti oikein kunnon taiteilijavärit. Niissä on paljon pigmenttiä. Taiteilijatason värit ovat kyllä kalliimpia kuin opiskelijavärit, joissa on täyteainetta. Koska taiteilijaväreissä on enemmän sitä pigmenttiä, niin niistä tulee taloudellisempia ja ne riittävät kauemmin. Ja on eri juttu maalata taiteilijaväreillä kuin opiskelijaväreillä. Jokainen väri käyttäytyy eri lailla ja niiden käyttäytymistä voi näin ollen opetella heti alusta alkaen.



Jos väreissä on merkintä taiteilijavärit, niin eri tuottajien värejä voi sekoittaa keskenään. Opiskelijaväreistä en ole kuullut samaa. Maalaamisessa on niin paljon vaikeuksia, että kannattaa panostaa parhaaseen materiaaliin, jotta säästyy huonon materiaalin aiheuttamilta ongelmilta. Alkajana kannattaa ehkä valita sellaisia värejä, jotka ovat halvempia - esimerkiksi kaikki maavärit. Punaiset, jotkut siniset ja keltaiset ovat kovin kalliita. Ja jos ei tiedä miten värit käyttäytyvät, niin noiden harjoittelulla ei kannata aloittaa. Jokainen väri käyttäytyy yksilöllisesti ja jotkut värit ovat sellaisia, että ne eivät ollenkaan peitä vaan ovat laseeraavia (läpikuultavia).



Minkä kokoisen maalauksen aiot tehdä? Jonkun pienen vai suurikokoisen? Ehkä kannattaisi kokeilla ensin aika suurta työtä, vaikka siinä kuluukin paljon väriä. Pienten töiden tekeminen ei oikein tunnu öljyvärimaalaukselta.



Suurten töiden onnistuminen on varmaan vaikeampi juttu kuin joidenkin pienten maalausten. Jokainen työ on kuin palapeli, mikä pitää koota. Kun yhtä kohtaa muuttaa, niin siitä seuraa ketjureaktio ja täytyy muuttaa taas jotakin toista kohtaa (muodon ja värin suhteen). Kun sitä sitten muuttaa, niin taas joutuu muuttamaan jotakin toista kohtaa. Jokaisen valkoisen pinnan maalaaminen on kuin taistelu, josta maalarin täytyy selvitä voittajana. Ensi työt onnistuvat parhaiten, jos pystyy olemaan käyttämättä kaikkia värejä ja käyttää vain kolmea väriä. Yleensä jos on enemmän kuin kolme väriä sekoitettuna, niin siitä tuleekin likaisen näköistä, ruskeaa kastiketta. Kun vain kolme väriä on yhdessä niin työ pysyy raikkaana eikä ole juuri riskiä värien muuttumisesta kuolleeksi kastikkeeksi. Joskus kuin onnistuu oikein hyvin, niin väri kiiltääkin ihanasti, melkein kuin se olisi kultaa.



Pensselit valitaan työn koon mukaan. Kannattaa kokeilla erilaisia pensseleitä: tasapäisiä ja pyöröpensseleitä. Vaikea näin pensseleitä näkemättä suositella mitään mallia muuta parempana. Suuriin töihin tarvitaan todella suuria pensseleitä.



Töiden kuivattaminen on oma juttunsa. Pitää olla paikkoja, missä voi kuivattaa pari viikkoa jotain suurehkoa työtä? Maalaustilan lattia kannattaa peittää vaikka maalarien suojapaperilla, jotta et sotke kotiasi (jos maalaat kotioloissa) öljyvärityöllä.



Jos työn pitää kuivua nopeasti, niin kannattaa kokeilla akryylivärejä. Ne eivät tunnu samalta kuin öljyvärit - toiset tykkäävät niistä, mutta toiset eivät. Ovat jotenkin kovia ja kuolleita. Mutta ne kuivuvat noin 15 minuutissa ja niillä voi maalata melkein mille pinnalle vain ilman pohjustusta (vaikka farkkukankaalle). Temperavärit ovat kivat - niitä kannattaa joskus kokeilla.



Öljyvärimaalauksessa suositellaan kaikenlaisia nesteitä ja terpentiinin käyttöä värien laimentamiseen. Jos käyttää paljon terpentiiniä, niin taideteoksen pinta voi vuosien varrella alkaa lohkeilla sisältä päin (konservaattorien ongelma). Jotkut maalaavat ensin pohjamaalauksen ohuella terpentiinillä laimennetuilla öljyväreillä ja käyttävät erilaisia nesteitä, joilla saa erilaista tehoa, esimerkiksi kiiltoa öljyväritöiden pintoihin, suojaavat pölyltä jne.



Itse en käyttänyt mitään tuollaisia aineita ja olen sitä mieltä, että tuloskin on paras ilman noita aineita, vernissoja yms. Öljyvärimaalauksessa käytettävät aineet saattavat aiheuttaa hankalia allergioita, joten ensikertalaisena kannattaa olla varovainen niiden kanssa ja tuulettaa huonetta hyvin, jos käyttää näitä aineita.



Jotkut piirtävät ensin hahmotelman hiilellä kankaalle ja pyyhkivät sen sitten rätillä pois. Sitten he maalaavat siihen terpentiinillä laimennetulla öljyvärillä pohjamaalauksen. Tätäkään en tee, koska hiili sotkee värit likaisiksi. Lyijykynällä ei saa tehdä hahmotelmaa öljyvärikankaalle, koska se jotenkin syöpyy kankaan läpi.



Kannattaako haaveilla itse maalatusta taulusta ilman harjoittelua? Minkälaisen työn aiot seinällesi sitten aikoinaan ripustaa? Vain rankalla harjoittelulla tämä taito kehittyy ja tästä työskentelystä saa kokemusta. Sitä työtä ei kukaan voi tehdä puolestasi, sitä ei voi oikein opettaa toiselle, vaan taito ja kokemus täytyy itse hankkia. Treenaat ja treenaat maalaamista. Työpiste ja paletti kannattaa pitää puhtaana ja raikkaana.

Jos epäonnistuu maalauksen kanssa, niin kannattaa vaan pyyhkiä rohkeasti koko mönjän pois kankaalta ja aloittaa työ alusta. Ei kannata säästellä. Tässä on myös tilaisuus saada rohkeasti tuhota jotakin, vaikka välillä se saattaakin tuntua haikealta!



Ehdotuksesta katselin vähän niitä taiteilijatarvikekauppoja netissä ja yllätyin kun ei niin kovin paljon tullutkaan esille. Itse olen käyttänyt Rowney-merkkisiä öljyvärejä, mutta niiden saaminen täältä ei taidakaan enää olla ihan helppoa. Rowney Georgian- merkkiset ovat opiskelijavärejä - joka tuubikin samanhintainen väristä riippumatta. Valkoista väriä tarvitsee aina olla ja sitä on ainakin kahta sorttia eri tarkoituksiin. Toinen niistä on peittävää. Valkoista ei kannata sotkea joka väriin - siitä tulee ihan oma fiilis jos valkoista sotkee joka väriin. Kannattaa yrittää pitää värit kirkkaina ilman valkoista.



Valkoinen valmisaine, mitä vedetään pensselillä siihen kankaalle ennen maalaamista taitaakin olla nimeltään "Gasso". Minulta löytyikin tällainen Gesso-etiketti ja siinä lukee seuraavasti: Suomalainen Gesso on öljy- ja akryylimaalausten pohjustusaine kankaille, kovalevyille, puulle, pahville jne. (siis noita kaikkia voi käyttää).

Paras tulos saadaan levittämällä kaksi ohutta kerrosta, jälkimmäinen kerros edelliseen nähden ristikkäisin vedoin. Ensimmäisen kerroksen tulee olla kuiva ennen uuden levittämistä. Gesso levitetään leveällä siveltimellä tai lastalla. Puulle ja kovalevylle voi leivittää ensin eristävän liimakerroksen. (Mistään liimakerroksesta ei minulla ole mitään kokemusta. Tietääkö joku muu?) Ohut Gessokerros kuivuu noin puolessa tunnissa. Työskentelyvälineet puhdistetaan vedellä eivätkä ne saa päästä kuivumaan ennen puhdistusta. Gesson koostumus: vesiohenteinen akrylaattititaanioksidiseos. Suojeltava jäätymiseltä. Valmistaja tms ColArt Finland. Että se siitä maalauspohjan pohjustuksesta oli sitten kyse öljy- tai akryylimaalauksesta. Tämä Gesso siis vedetään siihen kankaan päälle.



Työn kooksi koko 50 x 60 cm on hyvä. Mutta mitä maalaisit? Se onkin se kaikista hankalin juttu! Eikö sinulla ole rantaa lähellä, jonne voisit lähteä katselemaan, maalaamaan (ja valokuvaamaan) rantaa? Vai etkö pääse lähtemään kotoa? Osta muutama hedelmä ja tee niistä värikäs asetelma ja piirrä ja maalaa sitä, jos meri ei ole lähellä. Ja ehkä sinulla olisi jotakin kesäkukkia. Se motiivien keksiminen onkin ehkä kaikista vaikeinta tässä koko puuhassa. Ensin ajattelee, että voisi maalata melkein mitä vain, mutta ei se sitten kuitenkaan ole niin. Entä eikö lähelläsi olisi jotakin kivoja taloja, latoja, navetoita, metsää, peltoa - niitä olisi oikein mukava maalata.



Tarkoitatko todella, että tämä asia alkoi "virkistää" sinua? Jos tarkoitit, niin voi kun kiva! Toivottavasti tämä aloitus virkistää myös muita, vaikka eivät sanoisi mitään. Jospa aloittaisit aamun ihan vain niin, että otat tavallista A4 valkoista paperia ja pehmeän lyijykynän (6B olisi pehmeä lyijykynä) ja alkaisit piirtää jotakin esinettä siellä kotona. Kutsu sitä vaikka aamutreeniksi. Älä piirrä tuota esinettä pelkästään yksistään "roikkumaan" siihen paperille, vaan piirrä sille joku alusta, esimerkiksi sitä pöydän pintaa, missä se esine on. Tutki varjoja - varjo tulee varsinkin siihen kohtaan, missä esine koskettaa alustaa, siis vaikka pöydän pintaa. Jos esine on hedelmä, niin yritä saada sillä pehmeällä lyijykynällä sitä pyöreää muotoa siihen hedelmään. Ja voit hankkia pehmeää kynää ja hiiltä varten tarkoitetun pehmeän kumin. Se on sellainen "mössökumi". Sillä voi myös hyvin tehdä varjoja. Yksi hyvä aihe piirtää lyijykynällä on näkkileipä ja toinen on omat vanhat ja muotoutuneet kengät.



Kirjoittelemisiin!

______



Mitä tarkoitat tuolla "tällä perusteella en oppisi"??? En ymmärrä oikein. Eipä tässä ole juuri konkreettisia neuvoja vielä annettukaan.



Nykyään saa myös vesiliukoisia öljyvärejä, mutta ne taitavat olla aika kalliita. Mutta jos tekee isoja töitä, niin maalaaminen ei olekaan mikään halpa harrastus ja vaatii sekä työtilaa että paikkoja, missä kuivattaa maalauksia.



Mitä siis maalata - mikä? Asetelmia on ihan kiva tehdä ja maalata. Asetelman saa esimerkiksi erivärisistä hedelmistä lautasella, kotona olevista pytyistä, kannuista ja kattiloista tai kukista. Ehkä kannattaa tehdä asetelma, joka voi olla paikallaan muutaman päivän ja maalata samaa asetelmaa monena päivänä ja tehdä siitä monta erilaista maalausta. Jos ei halua tehdä asetelmaa, niin voi maalata mielikuvituksesta tai voi valita jonkun kuvan tai maalauksen, jota yrittää kopioida tai josta voi tehdä jonkun muunnellun version. Tai sitten voi vain leikkiä väreillä ja tehdä maalauksen, mikä ei esitä mitään. Itse täytyy keksiä se, mitä haluaa maalata. Keksiminen on osa tätä maalaushommaa ja se vasta vaikeaa joskus onkin.



Olisi hyvä, jos olisi maalausteline? Sellaista ei varmaan kannata heti mennä hankkimaan, jos on vasta-alkaja. Saatavana on pieniä pöytätelineitä, mutta ne ovat aika pienien töiden tekemistä varten.



Paletti täytyy olla. Se kannattaa peittää voipaperilla, niin ei tarvitse pestä palettia, vaan voi vain heittää voipaperin roskiin kun lopettaa maalaamisen. Värejä paletilla ei voi säästää seuraavaan kertaan ja niihin muodostuukin jonkinlainen kuori päälle, joten älä ota kerralla ihan hirveästi väriä tuubista paletille, vaikka mieli tekisi. Tuollaisia palettiin sopivia suojapapereita saa myös ostaa pakkauksena, jos ei halua käyttää voipaperia. Jos sinulla on paljon öljyväriä paletilla kun peset sen ja huuhtelet värit kraanasta alas, niin viemärisi voi tukkiintua tuosta öljymönjästä. Kun lopetat maalaamisen niin voit öljytä pensselit öljyllä ja pyyhkiä niitä johonkin rättiin ennen kuin peset ne mäntysuovalla hieman lämpimällä vedellä (huomio: ei kuumaa vettä pensselinpesuun). Laimennan öljyvärejä öljyllä. Öljyä laitat pieneen kuppiin.

________



Oman piirustusnurkkauksen pitäminen kuulostaa hyvältä idealta eikä todellakaan vie paljon tilaa eikä maksa paljon. Riisi kopiopaperia, A4 paperia, maksaa jotain max

5 euroa ja kestää todella kauan. Mitään hienoja piirustuskirjoja ei kannata ostaa, sillä tulee paljon piirustuksia, jotka pitää vain rohkeasti uskaltaa heittää pois. Kaikkea ei kannata säästää.



Piirustusalustaksi voi ostaa kauniin litteän kansion. Sen päälle on hyvä laittaa se A4 paperi ja tuolla varustuksella voi piirtää missä vain. On saatavana sellaisia "klemmarin", jolla paperin saa pysymään kansiossa paremmin kiinni. Kansiossa kulkee mukana helposti puhtaat paperit ja jo valmiit piirustuksen jos esimerkiksi piirtää ulkona luonnossa.



Joskus näkee kuinka piirtäjät tulevat jonnekin piirustuspaikkaan ja ovat varmaan melkein ensikertalaisia, mutta ovat ostaneet upeita, kauniita ja varmasti todella kalliita kirjoja piirustustarkoitukseen. Siinä kirjassa sitten säilyvät kaikki huonotkin piirustukset eikä niistä pääse eroon muuta kuin repimällä tuo kallis kirja. Jos haluaa oikein hienoa paperia, niin voi ostaa vesileimattua paperia (sitä ei taida saada enää paperikaupoistakaan ihan helpolla, on vain tätä kopiopaperia). Kopiopaperin säilyvyydestä ei ole tietoa, mutta tuskin piirustuksemme ovat niin arvokkaita, että täytyy huolehtia niiden erityisestä säilyvyydestä. Niistä hyvistä, irtopaperille piirretyistä piirustuksistahan voi jälkeenpäin tehdä kirjan tai sitten ne voi laittaa tauluksi tai käyttää niitä malleina, jos vaikka innostuisi maalaamaan niistä jonkun maalauksen. Jos haluaa skannata niitä piirustuksiaan tietokoneelle, niin sekin onnistuu helposti A4 paperista. Sidottu kirja on todella epäkäytännöllinen ja se kirjan keskikohta on tiellä jossakin vaiheessa kun kirja alkaa täyttyä piirustuksista ja kirjaan on silloin hankala piirtää.



Jos piirtää paljon niin kannattaa ostaa hyvä piirustuskynä. Luulisi, että niitä saa hyvin varustetuista taitelijatarvikeliikkeistä. Itselläni on sellainen lyijytäytekynä johon mahtuu 6B paksuinen irtolyijy. Sellaisia kyniä on olemassa todella paksua irtolyijyä varten.



Isommalle paperille piirtäminen sellaisilla Cryon liiduilla on tosi kivaa. Niitä sai ainakin ennen ostaa yksittäin, ei tarvinnut siis ostaa koko pakkausta. Voisi harkita esim. mustaa liitua(siis vähän kuin lyijykynä) kokeilua varten. Tuo liitu on sen verran paksu, että se vaatii vähän isomman työn (esim. A3). Itse tein usein niin, että otin liidusta pois suojapaperin, katkaisin liidun kahteen osaa ja tein varjostusta ja muuta sellaista "maalaten" liidun kyljellä. Siten sai hienosti tummempia ja vaaleampia, tasaisia pintoja. Tätä liidun jälkeä ei kuitenkaan mitenkään voi pyyhkiä pois millään kumilla - piirustus on sitä se mitä laittaa siihen paperille ja siinä se pysyy.



Mutta hiilellä voi tietysti piirtää ja varjostaa. Mutta jotenkin se hiili ei loppujen lopuksi ole enää niin kivaa kun markkinoille on ilmestynyt mielenkiintoisia liituja. Hiili sotkee ja mitä nykyaikana tekee jollain hiilipiirustuksilla? Jos piirtää hiilellä, niin pitäisi olla se säämiskä, jolla pyyhkiä tai iskeä jälkeä pois paperilta. Hiilipiirustuksiin kävisi hyvin harmaa, maalarin suojapaperi. Hiili on kuitenkin se materiaali, jolla tehdään hahmotus maalausalustalle ennen kuin aletaan maalata öljyväreillä. Hiili kuitenkin sotkee sitä öljyvärimaalausta ja itse en tee hiilellä mitään hahmotuksia maalausalustalle. Hiilityön voi fikseerataan paperille fiksatiiviaineilla. Fiksatiivit aiheuttavat joillekin allergioita ja fikseeraus täytyisi tehdä ulkona tai ainakin hyvästä tuuletuksesta pitäisi huolehtia.



Mikä on tämän päivän piirustuksen aiheesi? Eilen oli aiheenasi vanhanaikainen kermakannu, mutta mitäs tänään? Pullo olisi hyvä aihe - tai kaksi tai useampi pullo - ja erimuotoisia, pienen etäisyyden päässä toisistaan. Muotoja on todella vaikea saada oikein. Oletko huomannut sen, että kaikilla esineillä on myös n k negatiivinen muoto. Se on se muoto, joka on esineen "ulkopuolella", voisiko sanoa, että "ilmassa". Yritä katsoa ja välillä piirtääkin myös tuota negatiivista muotoa. Jos tavoitat sen, niin esineen muoto ilmestyy paperille aivan oikeana. On todella mielenkiintoista opetella näkemään näitä negatiivisia muotoja. Sitten kun maalaat, niin nuo negatiiviset muodot täytyy myös maalata värillä. Jos sinulla on esimerkiksi kaksi esinettä maalauksessasi, niin negatiivinen muoto on noiden esineiden välissä oleva alue.

______



Akryyliväreillä aloittaminen on ihan helppoa, mutta hyvää jälkeä niillä ei välttämättä ole helppo saada. Jos käytät vain muutamaa väriä yhdessä maalauksessa, etkä tee monesta väristä tulevaa ruskeaa kastiketta, niin saatat onnistua heti alkuunsakin. Olet siis kokeillut aikaisemminkin? Siis vain aloitat. Tarvitset jonkun jutun paletiksi, esim. paperilautaset käyvät hyvin. Jos on jotain muuta paletiksi, niin vedä voipaperia päälle niin säästyt ikävältä paletin pesulta.



Sitten tarvitset tietysti vettä, akryyli on vesiliukoista, ja pensselit. Laitat klöntit väriä paletille ja alat maalata, kun olet ensin päättänyt mitä aihetta maalaat. Akryylivärit kuivuvat noin 15 minuutissa, joten se pitää huomioida työskentelyssä. Jos maalaa jotain mielestään "väärin" niin päälle voi maalata "oikein" heti kun väärän kohdan väri on kuivunut.



Kyselet mitä alustaksi? Ihan mitä vain. Maalarin suojauspaperi käy, vanhat kankaat ja vaikka vanhat farkut, vanha lakana. Ei ole kait mikään ongelma. Pohjaa ei tarvitse käsitellä. Monet maalaavat kovalevylle. Mitä pohjia sinulla on siellä kotona mitä ajattelit käyttää? Tavallinen kopiopaperi taitaa olla liian kevyttä akryyliväreille. Kaupasta saa varmaan tähän tarkoitukseen sopivaa paperia. Olisikohan se parasta?



Teetkö ison vai pienen maalauksen? Pensselien koko pitää valita sen mukaan minkä kokoisen maalauksen aikoo tehdä. Suuri työ - isot pensselit. Pieni työ - pienet pensselit. Sitten niitä on sellaisia tasapäisiä pensseleitä ja suoria pensseleitä. Se on vähän makuasia mitä tykkää käyttää ja kokemus ohjaa mitä kannattaa minkäkinlaiseen paikkaan käyttää. Jos ostat uusia välineitä, niin osta kokeiltavaksi sekä pyöreä että litteäpäisiä ja vähitellen opit mikä sopii sinulle ja minkälaiseen käyttöön.

Siitä vaan rohkeasti maalaamaan! Mitä aiot maalata? Teetkö asetelman kotona olevista esineistä, hedelmistä, kukista jne. Niin, mitä aiot maalata? Tule kertomaan, miten aloitus meni. Onnea aloitukseesi!



________



En tiedä mitä kaikkia välineitä aloittelijan kannattaa hankkia, mutta sattuipa olemaan esillä tämä niitturi, jolla kiinnitetään esimerkiksi maalauskangas kiilaraamiin.

Omani on merkkiä Rapid23, Modell C, joku mitta 13 Max 8 mm.

________



Kirjoitat että et voinut hyväksyä työtäsi. Ja sen sinä arvasit jo etukäteen!

Olisiko siis niin, että silmäsi näkee enemmän kuin mitä saat laitettua paperille? Tuohon ei auta muu kuin harjoittelu.



Hitaasti mutta varmasti työsi paranevat, mutta kehitystä tuskin pystyy näkemään aivan lähipäivinä, siihen menee enemmän aikaa. Joidenkin ihmisten kohdalla kehitys tapahtuu nopeammin kuin toisten. Uskaltaako sanoa, että joillakin on ehkä enemmän jonkinlaista lahjakkuutta kuin toisilla. Tällaista ei saisi näinä moderneina aikoina sanoa ääneen, vaan että kaikki ovat yhtä lahjakkaita - mahdollisesti erossa olisi kyse tehdyn työn määrästä. Mutta älä luovuta! Piirtäminen ja maalaaminen on prosessi - se on tie, jota olet alkanut kulkea. Kun kulkee tuota tietä, niin havaitsee ehkä että se kehitys, jota läpikäy kun tätä harrastaa, on mielenkiintoisempi kuin joku yksittäinen työ. Yksittäinen työ ei sitten välttämättä olekaan enää niin tärkeä.



En ole lainkaan säästänyt kaikkia ensimmäisiä tuherruksia, vaan heittänyt rohkeasti roskiin, kun aika on ollut pois heittämiselle kypsä. Sellainenkin näes saattaa tulla. Opittu piirustustaito - se että on tullut paremmaksi, ei katoa mihinkään. Toinen juttu on se, että vanhemmilla saattaa näkö heikentyä ja käsi ei enää tee samaa jälkeä kun ennen - ehkä!



Joku sanoi, että siihen, että oppii piirtämään ihmisen, menee noin 6 vuotta täysiä työpäiviä. Siinä siis mitta siitä miten paljon pitäisi piirtää ennen kuin voisi olla jonkinlainen "taituri" ja ennen kuin alkaa keskustella siitä, että osaako vai ei. Heti ei siis erinomaista tulosta kannata odottaa. Mutta olet harrastaja ja sen piirtämisen ja maalaamisen pitäisi olla hauskaa silloin kun sitä tekee. Siksi kannattaa nauttia työskentelyhetkestä eikä antaa yksittäisten töiden lannistaa matkalla. Ja olethan vasta aloittanut tämän harrastuksen. Tuskin vasta-alkaja edes tietää minkälainen sen työn muka pitäisi sitten olla, jotta sitä voisi pitää hyvänä ja hyväksyä sen?



Tee jotain kivaa siitä puutteellisesta kannupiirustuksestasi. Ota vaikka kaksi väriä (tähän sopisi liidut tai 15 minuutissa kuivuva akryyli). Maalaa pinta ja sitten sille pinnalle ääriviivoilla (valitse joku kaunis tai kiva väri) sellainen kannu kun tulee. Jutusta voi tulla oikein hauska ja siinä sinulla on sitten valmis työ. Sitten sanot, että se on tahallaan tehty sellaiseksi - niin kuin onkin! Se on vaikka ensimmäinen itse tehty taulusi! Jokaisella tulee olemaan oma mielipiteensä taideteoksestasi ja se sinun on kestettävä. Älä ota niitä kommentteja ja mielipiteitä liian vakavasti.



Taidekoulussakin oli monta opettajaa ja jokaisella oli omat mielipiteensä ja ehdotuksensa milloin mihinkin työhän. Lopulta sitä ymmärsi, että ne ovat vain mielipiteitä ja kommentteja ja itse täytyy luoda se oma työ ja pitää oma päänsä ja tulla vähän niin kuin kovaksi. Saa hyvää treenausta sille, että yleisöltä saa vaikka mitä kommentteja, mutta niistä kaikista ei todellakaan voi välittää.



Maalausharrastuksesta tuli lopulta ongelma kun taito alkoi tulla ammattimaiseksi. Moni kyllä sanoi, että kuulun niihin harvoihin, jotka voisivat elättää itsensä maalauksilla. Tilanne on verrattavissa vähän siihen, että on pelihimo - kaikki rahat menevät, mutta elämiseen riittäviä tuloja ei ole. Kaikki raha menee harrastukseen. Sitten pitäisi olla isot tilat suuria maalauksia varten, siis ateljé, ja sehän maksaa - tämä harrastus ei ole halpa. Apurahoja, joilla voi elää, annetaan vaan niille harvoille ja valituille, jotka ovat käyneet tietyt koulut ja joilla on muodollisia ansioita. Ammattimainen taiteen tekeminen muuttuu nykyaikana helpolla taloudelliseksi ongelmaksi, jos ei ole käynyt tiettyjä kouluja. Ei voi olla työtön tai sairaskirjoilla ja samanaikaisesti maalata, sillä tämmöinen ei saa myydä mitään eikä olla yksityisyrittäjä! Pitäisi vain harrastaa ja täyttää kaapit omilla töillä, mutta ei myydä mitään. Ongelmaksi käy siis monelle, että millä rahoittaa tämä harrastus tai ammatti, joka ei kuitenkaan tuota tarpeeksi tuloja. Jos on rikas niin voi tietysti harrastaa mitä vain ja rahaa riittää kalliisiinkin harrastuksiin.



Jos on tuki- ja liikuntaelinongelmiakin niin maalaaminen voi olla hankalaa. Olkapääni on täysin tuhoutunut isoista töistä, joten piirtämisestä ja maalaamisesta tuli kovin kivuliasta. Jos en olisi sairastunut, niin ehkä tieni olisi ollut toisenlainen. Nyt olen eläkeiässä, mutta en ole piirtänyt enkä maalannut mitään pitkään aikaan eikä olkapää kestäisi. Pienten töiden tekeminen ei ole vähemmän ongelmallista, sillä pienikin liike on hankala. Tavarani vain seisovat ja vievät tilaa. Kellari pitäisi tyhjentää, mutta se on jo liian iso ja rankka projekti - jostakin syystä henkisestikin raskas. Saisin todella iloa itselleni siitä, että voisin täällä neuvoa vaikka aloittelevia harrastelijoita.

______



Älä pilaa tekemisesi iloa olemalla niin kriittinen itsellesi. Teet vaan ja nautit tekemisestä etkä mieti kuinka hyvä piirustuksesi pitäisi olla. Mitään pikakehitystä ei kannata odottaa. Yrität saada jotakin tehtyä sillä taidolla ja tasolla, mikä sinulla nyt on. Yritä kuitenkin saada jokainen työ jotenkin valmiiksi - älä siis jätä töitäsi keskeneräisiksi. Tällöin ei ole kysymys mistään riman alentamisestakaan. Kokonaisuus ratkaisee - pyri aina tekemään joku toimiva kokonaisuus. Älä esimerkiksi piirrä yhtä kannua yksin roikkumaan paperille ja jätä muuta paperia tyhjäksi. Älä tuijota vain siihen kuinka hyvä se kannu siinä on, vaan täytä koko paperi piirustuksellasi ja väreillä, niin että paperille muodostuu kunnon kuva. Sinulla on edessäsi tyhjä paperi ja tehtäväsi on täyttää koko paperi piirtämällä ja maalaamalla. Eihän maalatessakaan voi jättää kankaan jotakin kohtaa maalaamatta siten, että kangas paistaa läpi. Näin tehdessäsi piirtäminen on melkein samaa kuin maalaaminen. Osasinkohan selittää tämän ymmärrettävästi?



Harrastusprojektisi ei ole mihinkään kaatunut näin heti alkuunsa. Jatkat vain ja teet joka päivä jotakin, vaikka jotain ihan pientä. Tavoitteen laittaminen itselleen näin etukäteen aloittelijana on hankalaa. Jatka vain tekemistä miettimättä turhia. Mieti mieluummin maalauksillesi aiheita.



Kenellä voisi olla selvä mielikuva siitä, mitä valmiista työstä tulee? Mistään riman alentamisesta ei ole kyse! Ota itsellesi sellainen asenne, että teet tätä "harrastustyötä" ja katsot mihin se vie ja mitä jännää se tuo tullessaan. En usko, että kenelläkään, tuskin edes valmiilla taiteilijalla, on varmaa käsitystä etukäteen siitä millainen valmis työ tulee olemaan. Työstä tulee yleensä jotain ihan muuta kuin mitä oli ajatellut. Työtä tehdessä tulee uusia ideoita ja aukenee uusia mahdollisuuksia. Nauti tekemisestä!

Jatkat vaan sitä piirtämistä, jos tykkäät, että se on kivaa ja saat siitä itsellesi ajanvietettä. Ulkona kannattaa kävellä ja piirtää mitä vastaan tulee. Jopa taiteilijasta sanotaan, että hän on parhaimmillaan, kun ei edes saa mitään aikaiseksi eli mitään valmiiksi tehtyä tulosta ei häneltä silloin synny.

_______



Sanoit katselleesi taiteilijatarvikkeita netistä ja sanoit, että olivat kalliita.

Mitä tarvikkeita katselit? Minkälaisia hintoja? Mitä ajattelit ehkä hankkia? Kerro, niin kommentoidaan!



Aloittelijana helposti ostaa kaikenlaista mitä luulee tarvitsevansa ja mikä tuntuu kivalta tavaralta. Ja tietysti myyjät myyvät! Rahaa tähän saa uppoamaan vaikka kuinka paljon, jos niin haluaa. Mutta itse asiassa vasta-alkaja ei paljon tarvitse.



Jokaisen materiaalin käsittely tarvitsee erikseen opetella ja jokainen materiaali on oma juttunsa. Minulle piirustustaidon kehittäminen oli kaikkein tärkeintä ja siihenhän ei paljon tarvita. Hyvä malli ja paikka missä piirtää olisi tietysti parasta! Kaikille ei piirtäminen ole se tärkein juttu, vaan joku muu.

_______



Saatiin sitten joukkoon joku, jota kiinnostaa akvarellien teko! Siinä pitää työ tehdä nopeasti ja siinähän piirustustaito on tärkeä. Piirustus pitää kuvan kasassa ja jää värien alle.

_______



Kiitos kivasta ja hyödyllisestä kommentistasi. Luulen, että ymmärrän mitä tarkoitat värittämisen ja maalaamisen erolla. Näinkö?



Otetaan esimerkiksi pallon piirtäminen / maalaaminen.

Maalaamista olisi se, että värien avulla pystyy luomaan pallolle sen pyöreän muodon. Myös lyijykynällä (tai muulla sellaisella) voi yrittää luoda pallo. Tämä olisi maalaamista. Pallon ääriviivan piirtäminen tuottaa ympyrän. Ääriviivan voi tietysti piirtää kynällä tai värillä. Tuon ympyrän voisi sitten värittää. Se olisi mielestäni sitä värittämistä eikä maalaamista. Eikö lapsi väritä juuri näin - piirtää ympyrän ja värittää sen tasaisella värillä?



Mutta moni taiteilijakin on käyttänyt "ääriviivaa ja sen pelkkää värittämistä" töissään. Maalaamisella - jos se on väärin tehty - tulee helposti luotua kaikenlaisia epäonnistuneita, siis vääristyneitä, muotoja. Joskus syntyy ihan vahingossa mitä kummallisempia muotoja, jotka saattava olla ihan kauhistuttavia. Oletteko kokeneet? Esimerkkinä sellainen tilanne, että yrittää maalata ihmistä. Ihmisestä tuleekin sitten hirviö - niin hirveä, että sen voi haluta ihan laittaa esillekin. Hirviön maalaaminen on siis paljon helpompaa kuin kauniin ihmisen aikaansaaminen kankaalle värien avulla. Sellainen edellyttää jo aika pitkälle kehittynyttä piirustustaitoa.

_______



Taidetarvikekauppiaita ja heidän palvelujaan tarvitaan! He valitsevat myös hyvät tarvikkeet suuren tavaramäärän joukosta omaan sortimenttiinsa ja se on tärkeä tehtävä, jotta emme hukkuisi markkinoilla olevaan tavaramäärään. Taidetarvikeliikkeeseen meno on kuin karkkikauppaan meno! On kaikenlaisia ihania tuotteita, joita tekisi mieli ostaa, vaikka ei tiedä mihin niitä käyttäisi. Joidenkin tuotteiden käytön opettelukin on ihan oma juttunsa, mutta ei ikävä kyllä tuo mitään helpotusta piirustus- ja maalaustaidon oppimiseen. Siihen riittää hyvin yksinkertaiset välineet (ikävä kyllä...) Rahaa saa kyllä palamaan taidetarvikeliikkeissä ihan mielin määrin, jos haluaa.



Ostaako valmis "aloittelijapakkaus", jossa olisi kaikki minkä aloittelija tarvitsee? Ostaminen kyllä kuulostaa helpolta enkä suosittele tai hylkää mitään, koska meille tarpeelliset taidekauppiaat ovat tällaisen tuotteen ottaneet aloittelijoita varten markkinoille. Sellaisen hinta olisi jotain 70 euroa, mutta mitä kaikkea siinä sitten on?



Kannattaisi panostaa laatuun, siinä missä se tässä on mahdollista. Laadukkailla tuotteilla maalaaminen voi olla helpompaa ja oppii samalla käsittelemään oikeita öljyvärimaalaritarvikkeita. Itse en ostaisi valmista aloittelijapakkausta vaan poimisin haluamani tarvikkeet kaupasta irrallisina. Mahdollisesti voisin ostaa pakkauksen harjoittelijaöljyvärejä (esimerkiksi Rowney Georgian harjoittelijaöljyvärit). Tietääkseni noissa väreissä on käytetty erilaisia täyteaineita ja oli väri siis mikä tahansa, niin ne ovat samanhintaisia ja niiden käyttäytyminen samankaltaista. Niissä pigmenttikoostumus ei siis ole sama kuin oikeissa taiteilijaväreissä ja näin ei opi tuntemaan jokaista väriä yksilönä. Oikeissa väreissä jokainen väri on luonteeltaan yksilö ja sen käyttäytyminen pitää siis opetella. Jotta taiteilijavärien käyttäytymisen oppii niin pitää ostaa niitä taiteilijavärejä. Esimerkiksi jotkut punaiset, keltaiset ja siniset taiteilijavärit ovat kalliita, mutta erittäin riittoisia. Niissä on paljon pigmenttiä, joten niitä tarvitsee käyttää vain todella pieni määrä. N k maavärit ovat sitten halvempia ja niiden käyttöä suosittelenkin aloittelijalle - siis taiteilijavärejä näistä maaväreistä.

______



Tämä on vain oma mielipiteeni ja havaintoni, mutta mikäs minä olen sanomaan mitään. Kuitenkin kauhulla katson kuinka fiksut lapset laitetaan värittämään aina kun mielenkiintoinen tekeminen loppuu eli saavat tehtävät nopeasti tehtyä. Mitä pelkästä värittämisestä oppii - mitä haastetta siinä on? Eikö se tylsistä fiksut? Matikankirjatkin ovat täynnä tyhjänpäiväisiä väritystehtäviä! Ehdottaisin lapselle, että piirrä (värikynällä / kynillä tai lyijykynällä) jotakin mieluummin. Jossakin vaiheessa lapsetkin muuttuvat niin itsekriittisiksi, että lopettavat piirtämisen (kokonaan) jos eivät ole tottuneet piirtämään.



Kun lapsi on piirtänyt, niin kannattaa yrittää saada hänet vielä kertomaan omasta piirustuksesta jotakin eikä se ole yleensä lapselle ongelma, koska tykkäävät kertoa kuvistaan. Yleensä lapsilla ei ole ongelmaa keksiä mitä piirtää, mutta jos on ongelmia, niin heille on helppo keksiä aiheita: piirrä isä, äiti, siskot, veljet, mummit ja vaarit, oma kuva, koti, talo, auto, olohuone, oma huone, vene, auto, laiva, kuorma-auto, juna, bussi, kauppa, omena, banaani, kukka. Lapselle löytyy vaikka mitä piirrettävää eikä todella saa arvostella huonoksi hänen työtä mitenkään muuta kuin innostaa häntä sillä, että on hieno kuva ja itsekin keksiä jotakin sanottavaa kuvasta, vaikka sitä ei kuvassa olisikaan, mutta jonne kuva ajatukset vie. Onko parempia ehdotuksia?

________



Jos olet ostanut peite- ja akvarellivärejä jo aikaisemmin, niin mitkä ovat kokemuksesi? Mistä lapsesi pitävät enemmän? Tarkoitatko muuten niitä sellaisia varsinkin koulussa käytettäviä isonappisia peitevärejä vai guasseiksi kutsuttuja, usein tuubissa myytäviä peitevärejä?



Peitevärit (suurina nappeina myytäviä tarkoitan) ovat mattapintaisia, peittäviä, vesiliukoisia värejä. Usein niitä käytetään vetäen suurella pensselillä suurelle paperille. Lasten kanssa voi esimerkiksi vetää suurissa tiloissa rullasta sitä maalarin suojapaperia lattialle ja maalata siihen isolla pensseleillä ja noilla peiteväreillä.



Kummat ovat parempia? Riippuu siitä mistä itse tykkäät ja siitä mitä olet tekemässä. Yhteen asiaan sopivat vesivärit ja toiseen peitevärit. Mutta jos pitäisi valita lapsille jommatkummat, niin ostaisin kyllä vesivärit, sopivaa paperia ja hyvät pensselit. Tuskin lapset tekevät suurempia maalauksia kuin noin A3:sta vastaavan kokoisia.

Guassiväreillä (ostamani värit olivat tuubissa) / peiteväreillä voi maalata jopa akvarellimaalauksen päälle. Osta esimerkiksi valkoinen guassiväri ja piirrä sillä akvarellimaalauksen päälle eli vaalealla värillä voi maalata tummemman päälle. Akvarellipensseli käy ja sellainen todella pieni pensseli. Sopii pienille töille. Kokeile!



Kannattaisi varmaan ostaa esimerkiksi kolme peiteväriä (keltainen, sininen ja punainen) ja kolme akvarelliväriä ja vaikka valkoinen guassivärituubi ja kokeilla. Sitten voi ostaa lisää sitä mistä luulee tykkäävänsä eniten. Vastatkaa paremmin te muut, jotka osaatte!

______



Eiköhän akvarelli- ja vesivärit ole sama juttu?



Lainaus tekstistä Winsor & Newton Artist Watercolour (taiteilijan vesivärit):

Herkät, läpikuultavat akvarellivärit ovat parhaimmillaan silloin, kun halutaan vangita luonnon valon ja värien hienostuneita vivahteita. Värien, siveltimien ja papereiden korkea laatu on akvarellimaalauksessa vieläkin tärkeämmässä asemassa kuin muissa tekniikoissa.



Kalliimmissa materiaaleissa (väri, paperi ja pensselit) saattaa olla kalliimpi, hienompi ja tasokkaampi koostumus, mikä saattaa helpottaa maalaamista, antaa siis paremman tuloksen, on kestävämpi jne.



Itse olen antanut lasten tehdä töitä parhailla materiaaleilla (sekä öljyvärit että akvarellit). Näin on syntynyt aivan erilaisia töitä kuin "roskavälineillä", joita lapsille yleensä annetaan. Ja on syntynyt sellaisia töitä, jotka todella haluaa säilyttää aarteina aikuisikään asti ja ripustaa jopa aarteina seinille.

________



Olen törmännyt noiden akvarellivärikynien käyttäjiin. Muistaakseni niillä piirretään ensin ja sitten vedetään pensselillä vettä päälle. Sitten toisaalta maalatun osan päälle voi niillä piirtää kuin liiduilla.



Eri värejä on laatikossa paljon, joten värien sekoittaminen itse käy turhaksi. Tämä alkaa kuulua sarjaan materiaalin liika runsaus - jokaisessa materiaalissa on omat juttunsa ja niksinsä ja niiden käyttö tarvitsee opetella. Mutta ehkä lapset tykkäisivät näistä väreistä. Ehkä!



Muistaakseni näiden maalausjälki ei ollut oikeita akvarelleja parempaa vaan jotenkin kuollutta pintaa. Onko jollakin kokemusta tällaisten akvarellivärikynien käytöstä? Voisitko kertoa niiden käytöstä?

_________



Joku mainitsi, että jossakin on annettu lapsille aidot näädänhäntäpensselit. Oli mikä pensseli tahansa, niin suosittelisin kokoa 10 tai 12. Voisin kuvitella, että ne maksavat ainakin jotain 150 euroa kappale. Noita pensseleitä voi kysyä nimillä Echt Rotmarder tai mårdhår. Törmäsin sellaisiin pensselintuottajiin kuin Kolinsky, Daler-Rowney, Isbey ja tietysti Kina(laiset). Kiinalaiset pensselit ovat varmaan aivan ok, jos näitä lähtee ostamaan lapsillekin.



Pensseleitä täytyy osata käyttää ja ne pitää osata hoitaa. Käytön jälkeen ne huuhdellaan (ei kuumalla vedellä), sitten pensseli muotoillaan "alkuperäisen pensselin muotoon" vetämällä karvojen yli sormenpäillä vesi pois.



Lapsilla on mitä kummallisempia pensselinkäyttötapoja. Luultavasti osaatte neuvoa lapsianne käyttämään pensseliä paremmin. Jotkut painavat pensseliä karvan juurikohdasta paperia vasten niin, että karvat vain harottavat eikä väri edes kosketa paperia. Näette varmasti, jos pensselin käyttö on jotain ihan muuta kuin mitä sen pitäisi olla.



En kyllä tiedä onko siitä siis mitään hyötyä ostaa kalliit näädänhäntäpensselit tuhottavaksi sellaiselle, joka ei pensseliä ole juuri aikaisemmin käyttänyt. Onhan niitä nailonpensseleitä, jotka sopivat ihan hyvin vasta-alkajalapsille. Sitten kun pensselin käyttö ja siitä huolehtiminen sekä värin vetäminen paperille nätisti alkaa sujua voi olla aika sijoittaa arvopensseliinkin.

________



Onko sinulla ystävä, jonka voit laittaa malliksi ja yrittää tämän muotokuvan piirtämistä: toinen toisensa piirtämistä?



Jos kasvojen muodon saa aika oikeaksi ja silmien, suun sekä nenän paikka ovat oikeassa kohdassa, niin on jo on päästy pitkälle. Älkää unohtako kaulaa - eihän se pää mikään irtonainen osa ole! (Esimerkiksi niin kuin joku tuubi, johon pää kiinnittyisi.) Olkaa siis tarkkoina siitä miten kaula kiinnittyy päähän. Jos lapsia on piirtämässä (sen ikäisiä, että jo ymmärtävät), niin juuri tätä kaulan kiinnittymistä päähän voisi tarkastella.



Kertokaahan meille kokemuksistanne (oman) muotokuvan piirtämisestä!

_______



Minne hävisi vetäjä?



Täällä ollaan, mutta liian vähän on teiltä tullut kertomusta siitä mitä teette, on ollut liian hiljaista. Mietin jo, että eikö kukaan jaksanutkaan tätä harrastusta. Kaikki lopahtaa täällä netissä. Kertokaas siis mitä olette tehneet! Jos kerrotte jotain mitä olette itse tehneet, niin samalla inspiroitte muitakin tekemään jotakin.

_______



Eivät kaikki lapset piirrä mielellään ja monet lapset lopettavat piirtämisen lähestyessään teini-ikää, varsinkin jos eivät ole tottuneet piirtelemään milloin mitäkin. Yllättäen heidän itsekritiikkinsä taitaa kasvaa ja saakin kuulla heiltä, että työ on huono, en mä osaa, joku toinen piirtää, niin hyvin ja mun piirustus on niin huono. Kannattaa siis innostaa ja kannustaa lapsia piirtämään eikä koskaan haukkua heidän töitään. Töistä ja niiden sisällöstä keskusteleminen voi olla kivaa.



En muista, että kouluaikanani koskaan kehuttiin todella hyviä oppilaita. Piirtämisestä voisi kyllä sanoa, että jos joku on todella hyvä, niin hän tietää sen jollakin tavoin itsekin. Toinen juttu on sitten se, että kehutaan niitäkin, jotka eivät ole hyviä. Ehkä heidän itsetuntonsa kasvaa siitä ja itsetunnon kasvaminen saattaa auttaa menemään oikein pitkällekin. Eihän sitä koskaan tiedä miten hienoa tulosta kovan työnteon avulla saa aikaan ja voi tulla oikein mielenkiintoista jälkeä, josta monet sitten tykkäävät oikein kovasti.



Nykyään ei juuri enää ole käyttöä käden taidoille ja hyvää käsityötaitoa ei tarvita. No, "kaikki" ryhtyvät sitten tekemään "taidetta". Jossakin vaiheessa paras taiteilija oli ehkä se, joka pystyi piirtämään (ja siis myös maalaamaan) mahdollisimman näköistä. Kuin olisi otettu valokuva. Nyt ei juuri enää näe taiteilijoita, jotka tekisivät "superrealistisia" töitä. Pystyisitkö sinä tekemään superrealistisen työn? Mutta sanotaan niinkin, että se mitä ihminen näkee on jonkinlaista harhaa ja että ihmiset eivät näe samalla tavalla, vaikka katsoisivat samaa kohdetta.



Oliko se noin 1700-luvulla kun valokuvaus syntyi? Tosiasia taitaa olla, että monet taiteilijat ovat käyttäneet valokuvia apuna työskennellessään ja siis myös piirtäneet ja maalanneet valokuvista (esimerkiksi maisemia ja muotokuvia). Sehän oli taidehistoriassa oikein uusi juttu, kun mentiin ulos luontoon ja alettiin maalata paikan päällä ja muuttuvissa valo-olosuhteissa. Jos et vielä ole kokeillut töiden tekoa valokuvista, niin kaiva joku ottamasi kuva esille ja tee siitä vaikka piirustus. Tai jos valokuvaus moderneilla laitteilla kiinnostaa, niin ota uusi valokuva piirustustasi tai maalaustasi varten. Ota valokuvatessasi huomioon se, että aiot käyttää valokuvaa piirustuksesi apuna. Karsi esimerkiksi kaikki ylimääräinen "tavara" pois alueesta, jota aiot kuvata. Tuo ylimääräinen voi aiheuttaa ongelmia sitten kun piirrät. Jos kuvaan tulee suuri alue jotakin yhtä ja samaa tyhjää pintaa, niin siitä voi tulla tyhjä

alue piirustukseen ja kun maalaat niin tuo pinta voi aiheuttaa ongelmia (esimerkiksi se, miten saada tuosta suuresta pinnasta elävä?)



Se, että valmiita, väritettäviä kuvia on edes tarjolla kaupassa on ihmisten aliarvioimista. Aivan järkyttävää! Ja lapset eivät todellakaan sellaisia kuvia tarvitse! Kaikkien lasten piirustukset ovat ihania enkä vertailisi yhden lapsen tekemiä töitä jonkun toisen tekemiin. Valmiit tarjolla, myynnissä olevat kuvat saattavat olla tehty valokuvista. Sellaisten tarjolla olevien valmiiden kuvien viesti ihmisille on, että sinä et osaa piirtää itse - osta siis valmis kuva! Älä missään nimessä osta sellaista kuva-alustaa, vaan piirrä itse ja tyydy itse piirtämääsi kuvaan olit sitten lapsi tai aikuinen.



Omien kuvien kuvaaminen ja siirtäminen tietokoneelle ja cd-levylle voisi olla oikein kivaa, mutta niiden katsominen tietokoneelta on sitten ihan eri juttu kun niiden katsominen kauniista albumista tai seinältä. Moni kuva ei ole edukseen valokuvattuna, mutta toisinpäinkin voi käydä.

____



Olen kuullut, että öljyvärit tarttuvat peilipintaan, mutta en ole koskaan kokeillut. Onko jollakin kokemusta tästä? Olen kyllä tainnut nähdä jonkun tällaisen maalatun oikein hienon peilin.



Tekisi kovasti mieli piirtää alastonmallikuvia peiliin ja ajatus on ollut mielessäni jo kauan. Mutta se on varmaan jotakin, mitä en tule kuitenkaan koskaan toteuttamaan.

Jos sinulla on kotona öljyvärit ja vanha peili, jonka voisit uhrata, niin kokeile ja kerro sitten miten tuo toimi, vai toimiko ollenkaan!

_______



Netti voisi olla mainio paikka jakaa kokemuksia tästäkin harrastuksesta. Jos joku tarjoutuu jotakin tekemään täällä ilmaiseksi, niin miksi heti hyökätään hänen kimppuunsa? Käsittämätöntä! Miten korkeasti koulutettu täällä pitäisi olla, jotta saisi ylläpitää jotakin idealtaan kivaa ketjua? Sillä, joka jo on aikaansaanut tällaisen ketjun on ihan tarpeeksi kokemusta jakaa muille edes jotakin murusia.

______



Kiitos sinulle, että olet hengessä ja ideassa mukana. Kirjoitin muuten äsken vahingossa "hengissä" - tämä piirtäminenhän on sellainen paikka, että tässä voi kyllä henki mennä. Piirtää ja maalaa kieli keskellä suuta.



Olisipa hyvä malli jossain, joka osaa ottaa sellaisia asentoja, että ne ovat sopiva edellytys kivan piirustuksen syntymiselle. Jonkun "osaavan, taitavan" pitäisi ohjailla mallia. Mallin laittaminen hyviin asentoihin on ihan oma juttunsa sekin. Nyt kun eletään tätä laihojen ihmisten aikaa, niin mallitkin ovat sellaisia luuviuluja. Sellaisia malleja ei ole kamalan kiva piirtää - se on yhtä viivan tuhrimista ja kuvista ei tule mielenkiintoisia. Muodokas malli on paljon mielenkiintoisempi ja joka suhteessa parempi piirtää. Eikä mallin todellakaan tarvitse olla mikään nuori ihminen. Taiteilijamallina oleminen on vähän toinen juttu kuin vaate- ja valokuvamallina oleminen.

_______



Olen kurja tyyppi kun sanon, että piirtämistä ja maalaamista ei oikein voi toiselle opettaa. Se mitä voi toiselle antaa on aika marginaalista. Ehkä toista voi ohjata näkemään vähän paremmin ja auttaa materiaalien hallinnassa ja sommittelussa, mutta itse täytyy jokaisen se tärkein homma tehdä ja käydä läpi koko oppimisprosessi, joka tekee harrastelijasta taidokkaan, ehkä jopa taiteilijan.



Kaikenmaailman kursseja on olemassa ja hinnat alkavat olla jo sitä luokkaa, että niille ei voi osallistua kun ottaa huomioon vielä matkojen hinnat kurssimaksun hinnan lisäksi. Siksi tämä nettikurssi voisi todellakin toimia.



Ketjun alkuunpanija ei enkä katoa minnekään, vaan jään odottamaan että saisitte kaikki inspiraatiota ja toivoisin saavani teiltä inspiraatiota itsellenikin.



Kivoja piirustus- ja maalaushetkiä!