Onko muita, jotka ovat luovuttameet ihmisten ja yhteiskunnan suhteen?
Ennen jaksoin olla raivoissani kuinka hulluja ratkaisuja tehdään ja kuinka päin hemmettiä ja puolihuolimattomasti kaikki tehdään.
Nyt en enää jaksa hermostua. Tiedän jo, että kriittinen kynnys on ylitetty ja paluuta ei ole. Olen yrittänyt löytää keinoja, miten pääsisin mahdollisimman paljon irti infrasta ja yhteiskunnasta ja pystyisin tukeutumaan itseeni. Käyn edelleen töissä mutta rahani käytän omavaraisuuden rakentamiseen.
Kommentit (6)
En oikein ymmärrä, miksi asioista välittäminen tarkoittaa raivostumista tai muuta tunteellista reaktiota. Minä välitän asioista, mutta en raivoa koska se on energian tuhlausta eikä auta mitään. Ihmettelen vaikka miten työpaikan taukohuoneessa jaksetaan oikein kauhistella jotain Trumpin päätöksiä. Typeriähän ne on, mutta miksi kiihtyä kun ei edes asu USAssa.
Kun hallava hevonen lopettaa juoksunsa on tulimyrsky lähellä.
Olen suunitellut muuttavani erämaahan omavaraistalouteen. Voi sitten katsella hiukan etäämpää nykyisen yhteiskunnan hukkumista siihen itseensä.
Ihminen nyt vaan on ja on aina ollut aika paska laji, koitan itse vaan elellä mahdollisimman hyvää elämää luontoa, muita ihmisiä ja eläimiä satuttamatta. Ei siinä sen kummempaa.
Aikalailla samat mietteet itselläni.
Ihmiskunta ei kykene oppimaan virheistään ja menemään eteenpäin, ainakaan sellaista vauhtia joka tyydyttäisi itseäni. Kollektiivinen kehitys on hidasta.
Onneksi minä yksilönä voin kulkea omia polkujani ja jättää muut taakseni. Toki yksinäistähän tämä väistämättä on, koska en ole onnistunut löytämään ympärilleni samalla tavalla ajattelevia ja samanhenkisiä ihmisiä. Mutta sellaista tämä on, jokainen etenee omaa tahtiaan täällä.