Kun kollega saa ylennyksen ja se nousee päähän
Siis ihan mukava kollega aiemmin, mutta ylennyksensä jälkeen tosi rasittava. Niin täynnä itseään ja joka sivulauseessa on mainittava, että kun hänellä on nyt näitä tärkeitä tehtäviä ja kuinka hän nyt toimii esimiehenä ja kuinka tärkeä hän firmassa nyt on. Eikä hän näytä tajuavan, kuinka hänen tärkeydelleen muut selän takana nauravat. Voi sitä myötähäpeän määrää, kun suunapäänä on jatkuvasti oltava.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Muut ovat vain kateellisia.
En jaksa uskoa. Meilläkin tuommoinen, ei muutkaan samassa asemassa käyttäydy niin kuin tuo yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut ovat vain kateellisia.
En jaksa uskoa. Meilläkin tuommoinen, ei muutkaan samassa asemassa käyttäydy niin kuin tuo yksi.
Tämä! Muitakin pikkupomoja on talo puolillaan, mutta kukaan muu ei omaa asenaansa sen enempää esittele, ja miksi tarvisikaan. Kyllähän kaikki tietävät toistensa tittelit. Oikeesti tuo käytöksen muutos on tosi noloa.
Epävarma itsestään ja omasta asemastaan, pönkittää itsetuntoa tuolla käytöksellä.
Eipä ole tullut tuollaisia vastaan, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole tullut tuollaisia vastaan, onneksi.
Toivottavasti ei tulisi vastaan huomennakaan. Muiden kollegojen kanssa jutellaan tasapuolisesti, kunnes tämä yksi liittyyy joukkoon itseään ja tärkeyttään korostamaan.
Suomessa ei oikeastaan kannata yletä, ellei pääse oikeasti vihreälle oksalle. Pikkupomot saa vain paskaa niskaan alaisiltaan ja omilta pomoiltaan, ja jos palkka muutaman saturaisen nousee, sen vie verottaja. Pahimmillaan päätyy asemaan, jossa ei ole enää ns. työaikaa eikä ylitöistä makseta, mutta hommat on tehtävä ja niitä kaadetaan niskaan.
Nyt jo ahdistaa, kun tietää että huomenna on taas tavattava.