Nyt kun seuraan Koivujen riitaa, huomaan että olin samanlainen kuin H. Kukaan ei mahtanut minulle mitään. Häpeän nyt.

Tulin jätetyksi kun lapsemme oli vauva. Mies perusti uuden perheen lähes samantien. Katkeroiduin ja sairastuin vihaani, jatkoin pakonomaista kiusantekoa monta vuotta. Lopulta isä laittoi välit poikki kokonaan eikä halunnut olla enää edes huoltaja.

Taustalla mulla oli varhaiset hylkäämiskokemukset ja pirstaloitunut mieli. En jotenkaan pystynyt asialliseen yhteistyöhön, vaan eteenpäin mua ajoi puhdas viha ja kostonhimo. Kaikesta on aikaa nyt vuosia, eikä isä ole lapseensa edellenkään yhteydessä. Ytitin sovitella asiaa isälle, mutta hän totesi ettei aio palata asiaan enää koskaan, joten kunnioitin sitten edes siinä asiassa isää kun en muuhun kyennyt.

 

Olen toiminut aivan täysin samoin kuin Helena ja ollut täysin rajaton. Olisin tarvinnut tosi paljon apua tuolloin aikoinaan, tuhovoimani oli valtava.