Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää ihan simona ihmiset, jotka kertovat kulissikuulumisia
15.06.2011 |
eli kuinka hienosti kaikki menee, vaikka totuus on ehkä jotain ihan muuta. Kerrotteko te työkavereille, sukulaisille, tuttaville aina vain vaaleanpunaisia juttuja, vaikka ne olisivatkin ihan paska puhetta. Miksi ihmiset ei voi olla aitoja? Itse puhun asiat niin kuin ne ovat. En tarkoita, että pitäisi avautua kaikille kaikesta, mutta miksi ei voi sanoa että väsyttää valvominen, pelottaa jokin jne.
Kommentit (12)
Riippuu ihmisen läheisyydestä. Kaikille en tosiaan halua avautua kaikesta. Jos tuttu ihminen (siis ei ystävä) kysyy mitä kuuluu, niin vastaan kyllä rehellisesti, mutta valikoiden. Eli jos esim. parisuhteessa menee päin mäntyä niin voin kertoa hänelle, että lapsi kasvaa hienosti ja töissä on tällainen uusi kiinnostava projekti, mutta en mainitse parisuhteesta mitään. Ei meidän riidat heille kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi pitää aina kaunistella. Kun pitää yllä jotain kulissia, niin on todennäköisempää, että jokin hyvä mahdollisuus osuisi kohdalle, kuin jos antaisi luuserimielikuvan muille ihmisille.
Riippuu ihmisen läheisyydestä. Kaikille en tosiaan halua avautua kaikesta. Jos tuttu ihminen (siis ei ystävä) kysyy mitä kuuluu, niin vastaan kyllä rehellisesti, mutta valikoiden. Eli jos esim. parisuhteessa menee päin mäntyä niin voin kertoa hänelle, että lapsi kasvaa hienosti ja töissä on tällainen uusi kiinnostava projekti, mutta en mainitse parisuhteesta mitään. Ei meidän riidat heille kuulu.
Ne asiat, jotka on huonosti, en mainitse. Ei varmasti tuntuisi siitä puolitutustakaan kovin mukavalta jos sattumalta tavatessamme alan kertomaan kuinka mieheni on täys kusipää tms. On paljon mukavampi antaa (ja saada) positiivinen kuva elämästään ihmisille, joita tapaa silloin tällöin.
negatiivisiakin asioita, mutta en ihan kaikkea. Jos olemme miehen kanssa riidelleet edellisenä iltana, en sitä kaikille paljasta. Jotkut pidempiaikaiset huolen aiheet kerron, esim. omasta sairaudestani olen puhunut ihan avoimesti.
Kun niille sanoo että "Hyvää huomenta" niin takaisin tulee että ei todellakaan ole hyvä huomen kun on hiivatulehdus ja miehellä impotenssi ja serkunkumminkaimalla avioero tulossa.
TIlannetajuun ja käytöstapohin kuuluu, että terveyhdyskysymykseen "kuin menee?" (=How do you do?) vastataan "Kuis tässä." (=how do you do).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi, mitäs sulle? No, mitäs tässä, eipä ihmeempiä. Entäs sulle? Ihan jees. Ok, mutta oli kiva nähdä ja jutella. Joo, pitää mennä, moi. Moi!
Päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen: Ihanaa, mahtavaa, upeeta, kyllä perhe on paras, rakastan mun perhettä, mulla on ihana mies ?, omistan maailman ihanimmat lapset ?, kyllä elämä on ihanaa ?, kuopus oppi tänään potalle, on se vaan niin ihanaa tää kotiäitiys ???, ihana mies toi salaattia kun tuli kotiin raskaan työpäivän jälkeen ? Mun oma hanipuppeli mussukka ? Tänään aloitti lapset päiväkodin ja meni niin upeasti, että aivan mahtavan super ihanaa ?, työt alko tänään ja aivan mahtavan ihania työkamuja, on nee niin ihania ?
Joka ikinen päivitys koskee sitä kuinka ihanan mahtavan superia kaikki on. Kuinka paljon siivotaan, kuntoillaan jne...
Todellisuudessa, mies juo iltaisin kaljaa, mamma hoitaa lapset, mamma painaa sata kiloa eikä todellakaan urheile, mitä nyt vääntäytyy hiekkalaatikolle lasten kanssa joskus. Sillä on vaan niin mahdoton tarve esittää kaikille kuinka mahtavan ihanaa se elämä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha ja ainainen valittaminen on ikävää. Mutta samaan perheeseen (sisarukset perheineen, isovanhemmat) kuuluva kaunistelee asioita jatkuvasti ja se ottaa päähän.
Ei tarvi aina hehkuttaa, ja joskus voi sanoa jos huonosti menee, mut en todellakaan kaikille ala avautua. Jos joku kysyy et mitä kuuluu, miten menee tms. niin vastaan että ihan hyvin ja kerron vaikka taloprojektista, pihatöistä tms. jutusta mikä on työn alla.
Ja riippuu ihan kuinka läheinen tapaus on kyseessä, mitä kerron siis. Mut aina jotain lisäksi, mistä voi sit jatkaa juttua.
Se taas ärsyttää jos itse small talkatakseen kyselee et miten menee ja toinen vastaa vaan et ihan hyvin. Eikä kysy takas et mitä kuuluu eikä varsinkaan kerro mitään mistä vois juttua jatkaa.. Siinäpä sitten ala kyselemään jos toinen ei anna mitään vastakaikua jutulle. Yleensä se on sit vaan, kiva moi jutellaan toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kertonut kellekään työkaverille, että lapseni on kehitysvammainen. Haluan yhden paikan, jossa mun ei tarvitse mieluiten ajatella koko asiaa. Plus että en halua saada seuraavissa YT-neuvotteluissa kenkää.
Muuten kerron asioitani ihmisestä riippuen, työkavereille arkielämän sattumuksista ja läheisimmille syvällisemmistä. En jaksa tekopirteyttä, mutta en kyllä ainaisia ruikuttajiakaan.
Heitä ahdistaa itseäänkin se kun eivät pysty puhumaan asioista niin kuin ne on. Ainainen esittäminen ahdistaa. Kaverini on sellainen. Kiltti tyttö joka pelkää aina sitä mitä muut ajattelevat.