Lue keskustelun säännöt.
Mitä enemmän tulot kasvaa, sitä enemmän syntyy tarpeita
31.03.2025 |
Ja haluja. Olen ollut aina pienituloinen, nyt naiseksi tienaan ihan hyvin. Koko ajan sitä huomaa, että olisi tarpeita enemmän kuin rahaa. Remonttia, ehkä uudempi auto, kesämökki. Ehkä kyse on siitä, että tulojen kasvaessa uskaltaa myös unelmoida ja toki pienillä tuloilla on joutunut "tyytymään" hyvin vähään aiemmin. Huvittaa se, että joskus ajattelin, että jos tienaisin käteen 2000 euroa eläisin hulppeasti. Nyt tienaan reilusti enemmän ja tietäisin paljon kulutuskohteita.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Usein ne halut eivät ole oikeasti tarpeita. Saat jostain markkinointiärsykkeitä ja koet että tarvitset jotain mitä et oikeasti tarvitse. Jos rahasi eivät vieläkään riitä, elät yli varojesi.
Toki halu on eri asia. Ja kyseessä on myös ihan "oikeita" tarpeita. Esimerkiksi 40 vuotta vanha kylpyhuone on ollut jo kauan teknisen käyttöiän ylittänyt. Tokihan vanhalla autolla pärjää, mutta kummasti se tonnin räpsy alkaa tuntumaan sellaiselta, että haluaa vaihtaa. Säästöön minulla jää ihan reippaasti, en sanonutkaan, että olisin näitä haluja ja tarpeita toteuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lähinnä tässä vaan ääneen pohdin, että onko muille käynyt niin, että on elänyt pienituloisena tyytyväisenä ja tulojen noustessa onkin löytynyt tarpeita, joita ei ennen ehkä uskaltanut ajatellakaan.
Varmaan ihmisille käy sitäkin, että tulojen noustessa alkavat ostaa sellaisia asioita joiden ylläpitäminen maksaa. Kuten just kesämökki tai perheeseen toinen auto.
Joo ostettiin talon lisäksi oma mökki.
En olis muutama vuosi sitten ikinä uskonut , että se on mahdollista.
Kun on rahaa, niin kaikki on helpompaa.
Ennen oli pakko koettaa kaikki lasten vaatteet jne. ostaa käytettynä. Pienehkössä kaupungissa tämä ei aina ollut kovin helppoa ja aikaa piti varata. Jos jokin meni rikki tai oli muuten pakko hankkia heti uutena (esim. jokin vaate tai kengät hajosivat), niin se oli pieni katastrofi ja jos hajoaminen tapahtui juuri ennen palkkapäivää, niin pakko oli ostaa luottokortilla ja maksaa lasku palkkapäivänä (jolloin raha oli pois sen kuun muusta kulutuksesta). Synttäreitä varten piti leipoa ja tehdä kaikki itse.
Nykyään kun minä olen keskituloinen ja puolison tulot on keskivertoa paremmat, niin ei tartte stressata. Jos käytettynä löytyy jotain, niin se on kiva, mutta jos pitää ostaa lapselle satasella vaatteita, niin se on ihan ok. Synttäreitä varten ostan kaiken mahdollisen nykyään valmiina.
Samoin ruoka, aikaisemmin kyttäsin kaupassa kaikki kilo- ja litrahinnat. Nyt ostan sitä ruokaa mitä haluan syödä.
Mietin, että jäisi ihan tajuttomasti rahaa säästöön jos tekisi kaiken kuten ennenkin. Mutta sitten taas toisaalta, sen takia mä olen opiskellut ja pyrkinyt eteenpäin, että mulla olisi helpompaa. Mitä järkeä siinä olisi, että en nauttisi työni hedelmistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä kasva, jos ihminen järkevä. Riippuu. Mutta sen voin sanoa että laskujen jälkeen köyhille ei riitä 100-200e. Kaikki kallistunut.
Tähän se perustuu, että hyvätuloisetkin on nyt niin tiukilla, ja kuulemma ei rahat riitä mihinkään vaikka on ihan hyvä palkka kun kaikki kallistuu ja korot on nousseet.
Jos kolme tonnia tienaava eläisi kuten eli kun oli työttömänä, ei olisi koskaan mitään hätää, mutta ei, kun pitää ostaa 200 neliön omakotitalo, uusi auto, harrastaa kalliita harrastuksia jne. Sitten sanotaan että minäkin hyvätuloinen olen köyhä. Et ole. Sinä vaan kulutat enemmän kuin tienaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin siinä käy noin, jos ei kaikilla niin aika monella. Jos on erittäin pienet tulot, kaikki rahat menee ihan perustarpeisiin (ruoka, asunto) ja fiksu ihminen voi silti olla tyytyväinen elämäänsä, eikä tunnista sellaisia tarpeita, mihin ei ole mitään mahdollisuuksia taloudellisesti.
Sitten kun taloudelliset mahdollisuudet kasvaa, ilmaantuu uusia tarpeita. Asiat, joita ei ennen pitänyt tärkeinä alkaa nousta pintaan ja niihin syntyy halu. Tyyliin "mun on ihan pakko päästä joka talvi tropiikkiin, muuten en kerta kaikkiaan jaksa töissä".
Ainoa tuossa on vaan se, että jos tulotaso syystä tai toisesta putoaa, voi tehdä kipeää luopua niistä asioista joita on pitänyt tarpeellisina. Jotkut pääsee tuostakin helpommalla kuin toiset. Juttelin kerran yhden naisen kanssa, jonka avioliitto erittäin hyvätuloisen puolison kanssa oli kariutunut ja heillä oli ollut myös avioehto. Tämä nainen sanoi "en kaipaa ulkomaanmatkoja, hienoja autoja tai muutenkiaan yltäkylläistä elämää. Oikeastaan ainoa asia, minkä siitä elämästä haluaisin itselleni on se, ettei tarvitsisi kaupassa katsoa, mikä on tomaattien kilohinta".
Vierailija kirjoitti:
Tähän se perustuu, että hyvätuloisetkin on nyt niin tiukilla, ja kuulemma ei rahat riitä mihinkään vaikka on ihan hyvä palkka kun kaikki kallistuu ja korot on nousseet.
Jos kolme tonnia tienaava eläisi kuten eli kun oli työttömänä, ei olisi koskaan mitään hätää, mutta ei, kun pitää ostaa 200 neliön omakotitalo, uusi auto, harrastaa kalliita harrastuksia jne. Sitten sanotaan että minäkin hyvätuloinen olen köyhä. Et ole. Sinä vaan kulutat enemmän kuin tienaat.
Kai nyt 200 neliön omakotitalon ja vuokrayksiön väliin mahtuu muutakin. Ja miksi pitäisi työssäkäyvänä elää kuin työttömänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tähän se perustuu, että hyvätuloisetkin on nyt niin tiukilla, ja kuulemma ei rahat riitä mihinkään vaikka on ihan hyvä palkka kun kaikki kallistuu ja korot on nousseet.
Jos kolme tonnia tienaava eläisi kuten eli kun oli työttömänä, ei olisi koskaan mitään hätää, mutta ei, kun pitää ostaa 200 neliön omakotitalo, uusi auto, harrastaa kalliita harrastuksia jne. Sitten sanotaan että minäkin hyvätuloinen olen köyhä. Et ole. Sinä vaan kulutat enemmän kuin tienaat.
Kolme tonnia tienaava ei ole hyvätuloinen. Reilusti alle keskiansion jää.
Usein ne halut eivät ole oikeasti tarpeita. Saat jostain markkinointiärsykkeitä ja koet että tarvitset jotain mitä et oikeasti tarvitse. Jos rahasi eivät vieläkään riitä, elät yli varojesi.