Kumpi on pahempaa, lasten vai aikuisten välinen kiusaaminen?
Kumpikin on väärin, tiedän.
Mietin vain asiaa siitä näkökulmasta, että jouduttuani aikuisena työpaikkakiusaamisen kohteeksi olen alkanut ajatella lapsena kokemaani kiusaamista eri tavalla.
Koulussa minua kiusanneet olivat lapsia, joiden aivojen kehitys oli vielä kesken. Sen sijaan aikuisilta odottaisi jo parempia sosiaalisia taitoja ja parempaa harkintakykyä.
Mielipiteitä?
Kommentit (20)
Aikuiselle voi antaa samalla mitalla takas. Toki voi lapsi lapsellekkin,mut jos lapsi haukkuu aikuista,niin sillon pitää vaan sanoa et mee kotiis kasvamaan.
Aikuisten, tottakai. Lapset vasta opettelevat normeja, tapoja ja käytöstä. Aikuisilla ei ole mitään puolustusta. No, ehkä vähä-älyisyys.
Kaikki kiusaaminen on typerää. Tosin aikuinen tekee sen tietoisesti.
Aikuisten. Tarttuu lapsiin. Ei lapset muuten kiusaa, mutta ne ottaa mallia meistä. Lopputulos on, että kaikki kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten. Tarttuu lapsiin. Ei lapset muuten kiusaa, mutta ne ottaa mallia meistä. Lopputulos on, että kaikki kiusaa.
Monesti koulukiusaaminenkin kulkee ylisukupolvisesti.
Lapsuutta ei voi vaihtaa ja koulukiusaamisen jättämät jäljet voi vaikuttaa omaan työuraan ja koko elämään. Mutta aikuisena työpaikkakiusaaminen voi loppua kun vaihtaa työpaikan ja aikuinen pystyy käsittelemään asioita mielessään eri tavalla kuin lapsi.
Lasten välinen kiusaaminen on vaikutuksiltaan siltä kannata katsottuna pahempaa, kun lapsi on vasta kehittyvässä iässä, ja siksi kiusaamien voi vaikuttaa pahemmin ja kauaskantoisemmin syvälle psyykeen ja persoonaan.
Aikusilla persoona ja minäkuva on jo aika pitkälle rakentunut, ja aikuisella on jo paljon enemmän keinoja ratkoa tilannetta ja suhtautua asiaan, verrattuna siihen mitä keinoja ja osaamista lapsella on. Lapsi voi olla hyvin avuton ja haavoittuva tilanteessa.
Sellainen kiusaaminen on kuitenkin osa elämää, tästä tehdään nykyään ihan liikaa draamaa. Pitää opettaa jo lapsille keinoja toimia tilanteessa, jossa joku kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitähän tarkoitat pahemmuudella? Kiusattu lapsi on myös kehityksessään keskeneräinen ja haavoittuva, joten ei varmastikaan ole hänen kannaltaan vähemmän paha asia. Työpaikkakiusaamisen kohteena oleva aikuinenkaan harvoin on haarniskoinut itsensä niin, että kiusaaminen ei pilaisi hänen elämäänsä. Ehkä voisi sanoa, että moraalisesti suuremmassa vastuussa on kiusaava aikuinen kuin kiusaava lapsi.
On totta, ettei aikuinenkaan ole haarniskoinut itseään. Usein kiusaaminen noudattaa samaa kaavaa. Koska koulukiusaamiseen ei puututa riittävästi, ilmiö siirtyy työelämään. Minua työpaikalla kiusannut aikuinen totesi, että "kiusaaminen nyt vain kuuluu ihmisyyteen." Kiusaajan tavoitteena ovat itsensä nostaminen kiusatun kustannuksella. Mietin usein, että eikö hän tunne empatiaa ja syyllisyyttä, eikö mieti, miltä hänen käytöksensä tuntuu.
Kiusaaminen on ryhmäilmiö. Hiljaisesti sivusta seuraavat mahdollistavat kiusaamisen. Pahinta on jäädä yhteisön ulkopuolelle ja seurauksena voi todella olla se, että kiusatun elämä menee piloille. Kiusattu kärsii aina eniten, ketään ei pidä jättää yksin, eikä kukaan ansaitse kiusaamista. Syypää on kiusaaja, ei kiusattu. On raukkamaista nostaa itseään muita halventamalla ja toisaalta sallia kiusaaminen, vaikka tuntuisi helpommalta "olla neutraali ja puolueeton". Silloin kuitenkin asettuu kiusaajan puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Aikuiselle voi antaa samalla mitalla takas. Toki voi lapsi lapsellekkin,mut jos lapsi haukkuu aikuista,niin sillon pitää vaan sanoa et mee kotiis kasvamaan.
Ei välttämättä. Kiusaaja ja kiusattu ovat harvoin tasa-arvoisessa asemassa. Kyse on aina vallasta. Ylempi toimihenkilö voi helposti ottaa silmätikukseen uraansa aloittelevan esittäen miellyttävää ja viatonta niille, jotka voivat taas hänen uraansa edistää. Näin hän voi esim. syyttää uutta työntekijää omista virheistään ja saada tämän näyttämään epäpätevältä, kun hän itse näyttäytyy osaavana. Ihmiset ovat yllättävän sokeita kiusaajan pelille ja jokaisella on roolinsa.
Lapsena koettu kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen aikuisenakin niin että hän kokee monet sellaiset asiat ja toisten sanomiset kiusaamisena, joita ihminen joka on elänyt tavallisen lapsuuden pitää lähinnä naurettavina ja osaa sanoa että olepa nyt aikuinen ihminen ihmisiksi tai ihmettelee mielessään onpa tyrppö tyyppi kokematta tuleensa kiusatuksi.
Aikuisena sitten tekee johtopäätökset miten toimia omaksi parhaakseen, jos tuntee ettei tuollaisen kanssa voi esim tehdä työtä nostaa kissan pöydälle tai kytkintä tai antaa mennä toisesta korvasta ulos ja on tekemisissä mahdollisimman vähän.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kiusaaminen on typerää. Tosin aikuinen tekee sen tietoisesti.
Näin on. Ei voi sanoa, kumpi on pahempaa. Ehkä se ratkaisee, onko kiusatulla ketään tukijoita, sillä pahinta on jäädä yksin.
Kun jouduin aikuisena kiusatuksi työelämässä, tuntui kuin olisin palannut koulun penkille. Oli yllättävää huomata, että päällisin puolin fiksu ja asiallinen ihminen voi käyttäytyä kuin koulukiusaaja lapsi/nuori, vaikka ikää olisi haitarissa jo niin paljon, että voisi odottaa kypsempää käytöstä.
Tartu kiinni ja ravistele loppuu paskan uhoaminen on nöyrää senjälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kiusaaminen on kuitenkin osa elämää, tästä tehdään nykyään ihan liikaa draamaa. Pitää opettaa jo lapsille keinoja toimia tilanteessa, jossa joku kiusaa.
Onkohan tämä kiusaajan kommentti? Mitä tarkoitat draamalla? Miten itse sitten toimisit?
Aikuisten välisen kiusaamisen ilmenemismuodot voivat olla suoria ja epäsuoria. Suoraan kiusaamiseen kuuluu fyysistä väkivaltaa, sanallista loukkaamista, nimittelyä ja julkista nolaamista. Epäsuorassa kiusaamisessa taas käytetään juoruja, toisen mustamaalaamista ja pahan puhumista selän takana
Lasten kiusaaminen on viatonta, vaikka se ei toisesta lapsesta silti tunnu, mutta lapsi ei osaa vielä säädellä tunteita ja käytöstään, hän vastaa harjoittelee sitä. Mutta aikuisen nää asiat pitäisi jo osata.
Kaikki väkivalta ja ilkeä kiusaaminen on PAHAA !
Aikuisella joka kiusaa muita on jotain pahasti vialla aivoissa, joten se on pahempi juttu, ei välttämättä korjattavissa edes. Oikeistossa niitä aivovammaisia näyttää olevan poikkeuksellisen paljon...
Mitähän tarkoitat pahemmuudella? Kiusattu lapsi on myös kehityksessään keskeneräinen ja haavoittuva, joten ei varmastikaan ole hänen kannaltaan vähemmän paha asia. Työpaikkakiusaamisen kohteena oleva aikuinenkaan harvoin on haarniskoinut itsensä niin, että kiusaaminen ei pilaisi hänen elämäänsä. Ehkä voisi sanoa, että moraalisesti suuremmassa vastuussa on kiusaava aikuinen kuin kiusaava lapsi.