Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Juttu jota ei ole anteeksi annettu tai ei ole saatu anteeksi

Vierailija
07.06.2011 |

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
07.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini ei halua paljastaa minulle naimisissa toisen naisen kanssa olevan isäni tarkkaa henkilöllisyyttä.

Vierailija
2/4 |
07.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Äitini ei halua paljastaa minulle naimisissa toisen naisen kanssa olevan isäni tarkkaa henkilöllisyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
07.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

lähteäkseen toisen naisen matkaan ja hankkiakseen tämän kanssa neljä lasta lisää. Ja sitten yritti hakea oikeuden päätöstä ettei meistä ensimmäisistä lapsista tarvitsisi maksaa elatusmaksuja.



En ole anteeksi antanut, enkä anna.

4/4 |
07.06.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskon, että lähes jokaisella on elämässä hetki jolloin ainakin mielessään vannoo, että tätä en anna ikinä anteeksi. Se kertoo syvästä loukatuksi ja haavoitetuksi tulemisesta.

Valitettavasti ihmiset elämän melskeissä haavoittavat toisiaan, myös tietoisesti ja siihen pyrkien.



Kokemus on kuitenkin osoittanut, että ihan järkyttävien asioidenkin läpikäymisen jälkeen tehty tietoinen anteeksianto - jopa vaikka henkilö ei olisi pyytänyt anteeksi, mahdollistaa rauhan ja vapauden.

Ehkä anteeksiantamattomutta pidetään jotenkin sen verrokkina, miten paha tehty teko oli. Eli ehkä ihmisen mielessä on, että jos voin antaa anteekis, niin se tarkoittaa, että teko ei ollutkaan niin paha. Näin ei kuitenkaan ole. Anteeksianto ei korreloidu koetun kärsimyksen kanssa.

Ajattelen, että ihmisen tulee elää mahdollisimman vapaana. Anteeksiantamattomuus tekee usein katkeraksi ja katkeruus syö vapautta ja elämän energiaa.

Kuitenkin yhtä suuri virhe on "hypätä" anteeksiantoon liian aikaisin. Ensin pitää pystyä kokemaan se viha, mikä on vääjäämätöntä kun omia rajoja on loukattu. Anteeksianto on toipumisprosessi, ei temppu.



Ja mikä tärkeintä, pitää osata myös pyytää anteeksi. Jos ei voi niiltä, joita vastaan on rikkonut, voi mielessään käydä jonkinlaisen omaan oloon sopivan synnintunnustuksen, ja vaikka esimerkiksi lukea Raamatusta synninpäästön. Luoja tietää, että töppäämme jatkuvasti. Hän kehottaakin meitä anteeksiantoon ja armoon sekä toinen toisiamme että myös itseämmekin kohtaan.



Pohdiskelee diakoni meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat.