Lue keskustelun säännöt.
Täytän tänä vuonna 50 ja tuli kauhea nostalgia ja ikävä...
17.03.2025 |
Ihan yhtäkkiä joku kumma surullinen tunne siitä miten paljon aikaa on nuoruudestani ja kuinka suuri osa elämästä on jo takana. Ja miten kaipaan sinne nuoruuteen ja lapsuuteen 80-luvulle kun elämässä oli vielä vanhemmat enkä tiennyt menetyksistä enkä suruista. Kuuntelen Madonnan Live to tell:a ja juon näköjään kännit...maanantaina. Muita joilla ollut sama tunne?
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ilkeitä vastauksia taas! Mahtaa ilkeilijöillä olla pahempi olo kuin ap:lla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Peräseinä paistaa.
Niin sinullakin ihan pian, ennen kuin ehdit edes huomata. Jos olet niin onnekas että elät 50 v asti, osa kuolee nuorempana. Joten ap on aika onnekas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo...😔
Ja olen vielä alle 30v 🤔
Minulla oli 27 v sama tunne...joku ikäkriisi. Tuntui, että olen ihan haudan partaalla. Tottahan se ei ollut.
Onko 50 v jälkeen vielä elämää vai kannattaako jo ostaa arkku ja jäädä odottelemaan Viikatemiestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voin vallan mainiosti juoda maanantaikännit, jos tiistaina ei ole töitä ja kuunnella ikisuosikkiani Madonnaa, vaikka tuota Live to Tell-biisiä.
En kyllä muutoin ikinä haluaisi takaisin kasarille. En halua vanhempien nurkkiin, peruskouluun ja vielä nykyistäkin epävarmempaan tulevaisuuteen. En halua miettiä, löydänkö tyttöystävän, pärjäänkö koulusssa, saanko turpaani, miksi minulla on pienempi viikkoraha kuin kavereilla jne.
Eikä tämä nykyinen Venäjän, koronan ja ties minkä pelko ole sen kummempaa kuin kasarin pelot ydinsodasta ja happosateista.
Ei. En palaisi mistään hinnasta. Jokainen päivä on voitto, askel kauemmas sieltä.
Olet vanha kääkkä. Ei ihme jos on ikävää