Lue keskustelun säännöt.
Pitääkö 7v tyttöjen riitoihin puuttua vai olla puuttumatta?
06.06.2011 |
Naapuruksia olemme ja tytöt leikkivät paljon yhdessä. Mutta myös tappelevat. Riita tulee pienistä asioista. Useimmiten tilanteet sitten loppuvat niin että naapurin tyttö marssii kotiinsa. Sanoo että hänelle ollaan epäkohteliaita ja kiusataan. Tänään hyppynarulla hyppely päättyi riitaan. Vuoroista oli kyse, nyt seurasin tilannetta koko ajan ja kun lapseni ei siitynyt silloin kun toinen halusi niin kaveri marssi kotiin ja sanoi taas että kiusataan. Oikeasti oli kyllä sen vuoro hyppiä kuka hyppi ja hän vain tylytsti halusi siirää vuoron itselleen.
Pitäiskö tallasissa tilanteissa sanoa naapurin lapselle ett toimi väärin ja ei voi siksi alkaa toista syyttämään kiusaamisesta. Tuntuu ett noi leikit on nykyään sitä ett ensimmäisessä ristiriitatilanteessa jos lapseni ei anna periksi niin saa syytökset heti huonosta käyttäytymisestä. Ja tuntuu välillä lapsen vanhemmiltakin tulevan sellasta palautetta ett meidän lapsi käyttäytyy huonosti. Musta sekään ei oo ihan reilua ett aina lapseni pitäs tehdä just niin kuin napurin lapsi sanoo tai saa heti syytökset huonosta käytöksestä.
Parasta kai ottaa vähän etäisyyttä sen minkä pystyy. Muiden lasten kanssa ei vastaavan laista nahistelua ole.
Kommentit (6)
eihän ne itsekseenkään niitä sosiaalisia taitoja opi! Minä ottaisin lapset yhtäaikaa keskusteluun ja juteltais asiat halki ja tilanne kerrallaan. Viime kesänä puutuin paljonkin tämän katumme lasten touihihin kun meno alkoi olla aika hurjaa. Minä en voi tajuta sitä ajatusta että 7-vuotiaiden pitäis jo kyetä hoitamaan tällaiset tilanteet ilman aikuisen opastusta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä hänen kuuluu sanoa. "Ei, kun nyt minun vuoro", yms. Autat siis lastasi löytämään sopivat käyttäytymiskeinot. Lisäksi toi, että autat hakeutumaan toisten lasten seuraan. Tuommoinen suhde ei muuta kuin pahenee, jos annat vaan jatkua. Missään nimessä et kehota tyttöäsi aina antamaan periksi. JOskus niin voi tehdä, mutta ei aina.
Monesti minusta auttaa, että aikuinen on aluksi olevinaan mukana, sen aikaa, että säännöt alkaa sujua rutiinilla. Eli ohjaile aloitusta niin, että kun hyppiminen tms alkaa niin, toteat ääneen, että nyt on sen ja sen vuoro ja sitten vuoro vaihtuu, osaatpas hyvin hypätä, nyt on sun vuoro pyÖrittää ja se ja se hyppää, menipäs hienosti, nyt saatkin pyÖrittää ja se ja se hyppää... Ei siis tarvitse komentaa, kun ohjaa homman menemâän niin kuin pitääkin ja sitten voi olla puuttumatta.
tuollasia päällepäsmäreitä sattuu jokaiseen paikkaan, mutta oman lapsesi ei todellakaan tule antaa aina periksi tai hyväksyä syytöksiä sen enempää kuin muidenkaan. Mun tytöllä on myös muutama tuollainen kaveri, ainoastaan ylläoleva ohje on toiminut, se jotenkin luo sille pâsmärillekin sellaset puitteet missä on helpompaa toimia reilusti kuin vapaassa tilanteessa.
Lapset lakavat hoitaa kaverisuhteitaan itse. ei ne äidin hoitelemana kauan kestä tai kanna. Jos tyttösi haluaa leikkiä tuollaisen kiukuttelijan ja päällepäsmärin kanssa, anna leikkiä. Todennäköisesti tuollaisella käytöksellä naapurin tyttö ei kovin haluttu kaveri ole ja tyttösi etsiytyy pian muuhun seuraan.
Mutta älä alka sählää siinä mukana.
Meillä just tällainen tilanne. Yhden naapurin tytön 8v kanssa koko ajan tilanteita missä tunteet kuohuu ja suututaan/loukkaannutaan. Ja syytetään ties mistä mielikuvituksellisesta tytärtäni. Ja oma 7v harmistuu kun toinen suuttuu ja syyttää. Eikä aina ymmärrä mikä sai aikaan. Olen kokenut että hyvin manipuloiva lapsi ja nyt ei enää jaksaa yhteyksiä. Saa loppua tyttöjen tapaamiset, ei jakseta kun härkitään koko ajan ja jatkuvasti paha mieli ja riitasointua. Rauhallisempiakin ystäviä on mm koulukaverit.
Miten olette näitä asioita ratkoneet muut? Omat keinoni alkavat loppua enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin etäisyyden.
Omalle tytölle olen opettanut vähän liikaakin hyviä tapoja (=on liian kohtelias kavereilleen) ja nyt sitten viimeaikoina olenkin opettanut pitämään puolensa. Esim jos toinen uhkaa lähteä kotiin kun leikit ei mene hänen mielensä mukaan, käskin tyttöäni sanomaan takaisin että senkun menet jos et voi leikkiä reilusti. Olen myös kehottanut sopimaan yhteiset pelisäännöt keskenään neuvottelemalla, esim siivotaanko kaverin luona leikin päätteeksi lelut, saako vieras valita lelun ensin tms. Samat säännöt pätevät sitten molempien kotona ja ovat ne itse saaneet laatia.
Meilläkin siis 6-v tytöllä yhden naapurin tytön kanssa tulee aina riitaa. Kaveri on pikkuisen nuorempi ja vetoaa usein siihen että "sun pitää näyttää esimerkkiä ja olla fiksumpi ja antaa periksi jne.". Jos leikit ei mene hänen mielensä mukaan, hän uhkaa heti lähteä kotiin. Talvella seurasin heidän leikkejään ulkona ja pienempi tyttö halusi koko ajan juuri sen lelun/tavaran joka oli meidän tytöllä tai sisaruksilla. Leikki on usein jatkuvaa mököttämistä ja kinaamista. Muiden kavereiden kanssa tämmöistä ei ole.
Olen myös nähnyt että oma tyttö joskus "vedättää" tätä nuorempaa ja yrittää määräillä. Riitely ja kinaaminen on siis yhtälailla molempien syy tässä tapauksessa. Vissiin ovat jotenkin yhteensopimattomat persoonat kun tosiaan muiden kanssa ei tämmöistä ole. En kyllä tiedä miten naapurin tytöllä muiden kavereiden kanssa.
Kuitenkin tytöt haluavat leikkiä yhdessä (muitakin kavereita on molemmilla) eli kai se vaan kuuluu asiaan, ovat sitten sopivat kaverukset riitelyn harjoitteluun. Tosiaan tuntuu että jompi kumpi haastaa aina riitaa koko ajan.