G: oletko oikeasti tehnyt ls-ilmoituksen ja miksi?

Miksi?

No, äiti oli päiväkaudet dokausreissuillaan ja jätti lapsensa yksin kotiin.

Ja ei ollut mikään kerran tai kaksi, vaan ihan jatkuvasti. Lapset eivät saaneet edes ruokaa joka päivä. Koti oli kamala haiseva läävä.

Kerran sitä tosissani harkitsin, mutta sitten kuulin sosiaalityöntekijältä, että lasten äiti oli tehnyt lapsista jo ilmoituksen, joten minun ei tarvinnut. Kesti kuitenkin yli vuoden, ennen kuin molemmat lapset olivat sijoituksessa. Minusta sosiaalipuoli toimii joskus ihan käsittämättömän hitaasti.

Etäisemmän tuttavaperheen isä "kasvatti" lastaan läimimällä avokämmenellä korville/päähän. Toistuvasti ja ihan ihmisten nähden.

En ole muista ihmisistä, mutta olen itse ottanut yhteyttä oman perheeni tilanteesta apua saadakseni.

Kerran sitä tosissani harkitsin, mutta sitten kuulin sosiaalityöntekijältä, että lasten äiti oli tehnyt lapsista jo ilmoituksen, joten minun ei tarvinnut. Kesti kuitenkin yli vuoden, ennen kuin molemmat lapset olivat sijoituksessa. Minusta sosiaalipuoli toimii joskus ihan käsittämättömän hitaasti.

Mun mielestä vuosi on todella lyhyt aika, kun kuitenkin selvästi ei ole kyse mistään kiireellisestä huostaanotosta, vaan ensin on koitettava kaikkia muita keinoja...

oliko aiheellinen, miten sinuun suhtauduttiin?

pelastajana vaiko vittumaisena ihmisenä?

Ystäväni (tai oikeastaan jo entinen ystävä), yksinhuoltaja, sairastaa skitsofreniaa, hän oli psykoosissa ja lapsi hoidettavana...



Ja olen samaa mieltä hitaudesta. Tämä lapsi joutui/joutuu aika ajoin kaksin elämään harhaisen äitinsä kanssa, kuuntelemaan ne kaikki jutut....

Olen numero 8.



Tein ensimmäisen ilmoituksen nimettömänä, tilanne ei muuttunut mitenkään.



Toisen ilmoituksen tein omalla nimelläni. Välit ystävään menivät, mutta toivon hartaasti että lapsi on saanut/saa jotain tukea. Että hänen kanssaan olisi edes keskusteltu ja selvitetty äidin tilannetta (lapsi on jo sen ikäinen, että hänen kanssaan voisi puhua).

olin kolmen pienen yh ja tajusin, ettei äitiyteni ole semmoista kun kuuluisi.

otin yhteyttä itse lastikseen ja saimme apua.

Kerran sitä tosissani harkitsin, mutta sitten kuulin sosiaalityöntekijältä, että lasten äiti oli tehnyt lapsista jo ilmoituksen, joten minun ei tarvinnut. Kesti kuitenkin yli vuoden, ennen kuin molemmat lapset olivat sijoituksessa. Minusta sosiaalipuoli toimii joskus ihan käsittämättömän hitaasti.

Mun mielestä vuosi on todella lyhyt aika, kun kuitenkin selvästi ei ole kyse mistään kiireellisestä huostaanotosta, vaan ensin on koitettava kaikkia muita keinoja...

jos pitää odottaa, että asiat päätyvät ihan totaaliseen katastrofiin, ennen kuin huostaanottoa tehdään. Eihän niitä traumoja enää mikään poista.

Nykyisin entinen ystävä. Hänellä kaksi pientä alle 3vuotiasta joita retuuttaa todella kovakouraisesti, vanhempaa lasta pidetään jopa vuorokausi ilman ruokaa että "oppii syömään oikeaan aikaan", aina huutaa lapsilleen, läimii niitä, nostaa pihalle jäähylle (about 30 astetta pakkasta), ryyppää rahansa ja lapset syö tyyliin purkista ananasta kun ei ole muuta, maitona juovat monestikkin maitojauheesta tehtyä kun äiti "säästää rahaa".. Rahaa säästää omiin turhuuksiin hiusjatkoihin ym ym.. Ei varmaan tartte enempää kertoa miksi tein...

yhdestä naapuriperheestä, jossa vanhemmat oli alkoholisteja. esim yhden kerran kummatkin vanhemmat niin kännissä, että eivät pystyssä pysyneet lastenvaunuja työntäessä. lapsi apaattinen, likainen. maitoa oli tuttipullossa.



soitin ja tein ilmoituksen sitten. minulle sanottiin vaan, että tuttu tapaus ja on hoidossa. Lasta ei otettu heiltä pois vaan kävi jossain tukiperheessä ilmeisesti välillä. vanhemmat vaan ryyppäs :(.