Missä on se ihanuus siitä että on lapsia? Jatkuva huoli vaan päivittäin painaa mieltä

Kun syntyy, onko kaikki kunnossa. Miksi itkee nyt, miksi itki eilen. Miksi hampaita ei tule, tulee myöhään. Oppiiko kävelemään myöhässä, miksi ei opi pottaa. Miksi ei halua pukea, taas tuli housuun kun juuri lähdössä. Päikkyryhmässä yksi kiusaa, miten tänään siellä menee. Saako kavereita, pitääkö raahautua johonkin talviriehaan. Meneekö muiden kanssa mäkeen, vetääkö se porukan hullu stigalla päälle. Ei tykkää eskarista, saako kavereita. Miten pärjää iltapäiväkerhossa. Koulu alkaa, millaiset vaatteet. Oppiiko kirjoittamaan ajoissa, entä lukemaan. Jääkö auton alle koulumatkalla. Joku luokassa kiusaa, siksikö ei halua mennä diskoon. Matikasta tukariin, oppiiko nyt sielä. Onko hyvät pelit pleikalla, pelaako kaverit. Miksi ei halua mennä enää jalistreeneihin. Onko väärät kengät, nyrjähtääkö nilkka. Mitä näkee netistä, miksi halusi tulla viereen nukkumaan. Ei pese hampaita kunnolla, täytyy harjata joka kerta itse. Onko yläkoulussa mopotusta. Pärjääkö aineissa. Haluaako riparille, eikö halua. Mitä tapahtuu snapchatissa. Miksi pyörä löytyi ojasta. Mihin menee yläkoulusta, mihin pääsee. Jaksaako opiskella lukiossa, tuleeko stressi. Jne

Missä on se ilo ja ihanuus "seurata" lasten kasvua?