Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi meidän aikuisten lasten äidit ja anopit panikoivat kaikesta?
07.03.2025 |
Näin mun elämässä ja piirissä sekä ystävien piireissä. Lapsi on jo 30-40 vuotias, on asunnot, perhe, työt ja mitä nyt on, kuitenkin oma elämää.
Sit jos vähänkin sattuu olemaan oman äidin kanssa menoilla tai kylässä tai muuten vaa tekemisissä niin äiti käyttäytyy tälleen...
Kun oma lapsi on kylässä ja tuonut vaikka evästä ja sen jälkeen vahingossa unohtanut sinne jotain niin äiti pommittaa " unohdit välipalasi tänne, mitä sä nyt teet jos sul tulee nälkä? Tuukko heti hakee? Onko sulla pitkä aiomatka? Mitä ja missä aiot syödä? Ootko nyt ajokunnossa jos ei oo eväs mukaan? Sit viel seuraavana päivänä stressataan kuoliaaksi se himskatin jogurtti joka on jääny jääkaappiin.
Tai sitten jos äiti on ite autossa niin se vaa
" onko nyt varmasti bensaa? Mikä toi ääni on? Miksi tää auto tekee näin? Tiesitkö että täällä on tällainen rajoitus? Pidä kädet tolleen ratissa.
Semmoista aivan epäolennaista panikoimista asioita.
Heitellään mitä sattuu ja milloin sattuu ilman että ollaan edes huomaavaisia.
Se että stressataan aikuista lasta jostain jogurttista. Sit kun sanoo et voit syödä sen itse en tuu hakee niin äiti panikoi viel enemmän eikä uskalla syödä sitä.
Sit kun oikeesti tarttis apua ja oikeasti jotai niin ei niitä äitejä kiinnosta yhtäään.... Kysyt jotain niin ne vastaa vaa "noohhh.... En tiiä.... Sun pitä nyt vaa pärjätä"
Kommentit (11)
En mä sitten ymmärrä jos on työpaikat ja asunnot, oma toimeentulo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on vähän sama kuin "pojat ovat poikia". Äidit ovat äitejä vaikka voissa paistaisi. Muutos aivoissa tapahtuu, kun saa tietää olevansa raskaana eikä loppua näy 😅
Olipa poikkeuksellinen äiti, ei meillä vaan tuollaista ole. Apua saadaan jos tarvitaan, muuten ei puututa elämään.
En tunnista itsestäni, kummalliselta käytökseltä kuulostaa.
Sit on ikävää kun joutuu vaa ignooraa heidät täysin jotta lopettavat tai sit aiheuttavat jopa varatilanteita esim. Autossa tolla yliturvallisella panikoimisella. Huomasin että tämä etännyttää lapset ja äidit toisistaan tosi paljon.
Yrittääkö äidit korvata lapselle jotain? Tyyliin ettei olla oltu läsnä elämäntapahtumissa ja tunteikkaassa jutuissa?
Äidit jotka tekevät tätä ovat yleensä ollut tunnetasolla todella off-tilassa eivätkä ole osanneet muodostaa syvän suhteen oman lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista, miksi kukaan menee äidille käymään omien jugurttien kanssa ja sitten jättää ne jääkaappiin? Enemmän minä olisin ap:n käytöksestä huolissani kuin äidistään. Ja jos äiti joutuu huomauttamaan, että nyt kädet rattiin, niin oikeastiko se vika on äidissä eikä kuskissa?
Olette kaikki sekaisin. Myös sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on joku kuvitteellinen äiti! Vai onko hän äitihullu 2.2 omituisine ongelmineen.
Ei ole normaalia, eikä tapana. Hulluja kirjoitat, Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, luulin että tämmöistä tilannetta ei ole muilla. Mutta siis joo, alkoi naurattaa tuo lause että stressataan jogurttikin hengiltä jääkaapissa :D
Niin minunkin äitini tekisi, laittaa asiasta viestiä, todennäköisesti soittaa kotimatkalla ja sitten heitän sen jogurtin menemään kun käyn seuraavan kerran. Keskittyminen ihan epäolennaisiin asioihin, osaanko ostaa oikeanlaisen maton eteiseen. Olen 40v ja minulla on kolme lasta, luultavasti onnistun? Onkohan minulla varaa siihen. Käyn töissä. Olenko liian väsynyt ajamaan (45km)? Jne.
Ja sitten tuo, jos joskus kerran viidessä vuodessa tarvit apua niin... "Ei sitä vielä tiedä, tuleeko muuta", "Täytyy katsoa lähempänä", "Eiköhän se jotenkin järjesty". Eli ihme hössötys niin kauan kun ei tarvitse mitään tehdä. En ymmärrä. Itse olen kyllä autellut kotona puutöissä, käyttänyt vanhempiani vastaanotolla ja vienyt ruokaa kun kipeitä. Apua ehkä saan minäkin, mutta ikinä siihen ei voi varmasti luottaa ennenkuin se tapahtuu. En ole viitsinyt enää edes pyytää kun aina täytyy olla varasuunnitelma joka tapauksessa... Nyt on äitikin jo sen ikäinen että en edes odota apua tännepäin. Ihmettelin vain kovasti käytöstä ja pitkään mietin miksi minulla on aina ollut kova tarve pärjätä itsekseni kaikessa...
No omien lasteni myötä olen ymmärtänyt mitä on pyyteetön auttaminen eikä huokaillen auttaminen, voisiko sanoa passiivis-aggressiivinen murehtiminen. Aivan kuin olisin ollut aina yksi murheenkryyni ja olen edelleenkin vaikka itse olen aina itseni hoitanut niin kauan kuin olen osannut... Äitini ei varmaan tehnyt sitä tahallaan, mutta olen aina tuntenut olevani taakka ja yrittänyt olla huomaamaton ja näkymätön.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuu vielä... Eteisessä äidit panikoivat siitä että aikuisella lapsella on vääränlainen takki tai ei oo kunnollinen pipo.... Sit alkaa taas se...
"et mee sinne ulkoilemaan tolleen! Sit äiti väkisin menee kaivaa jostain joku ns. Parempi hattu. Yleensä se on joku ikivanha ja tosi huono, kunhan se näyttää paksulta sen mielestä.