Miten perustella lapsille lemmikkien muutto uuteen kotiin

Tilanne on tämä; elämäntilanteen muutoksen vuoksi muutin lasten (2 teini-ikäistä) pienempään kerrostaloasuntoon, jonne mukanamme tulivat myös kaksi kissaa.

Asunto on pieni, tilaa lemmikkien touhuille ei juuri ole. Minä olen reissu/vuorotöissä, ja vietän paljon aikaa pois kotoa, ja teinit asuvat vuoroviikoin toisen huoltajan luona. Näin ollen kuukausitasolla on usein säätöä siitä miten saadaan kissat ruokittua jne. Teinit eivät vapaaehtoisesti kotiviikoilla kissoja leikitä tai siivoa hiekkalaatikkoa, koko tämä vetovastuu minulle, ja palapelin palojen asettelu myös stressaa. Itse eläinrakkaana (minulla on aina ollut kissoja) olen tosi suruissani tilanteesta, monella tasolla.

Nyt olen hetken kypsytellyt ja miettinyt päätöstä että kissat muuttaisivat toiseen kotiin. Avautui mahdollisuus saada kissat asumaan isompaan taloon maaseudulle, missä saisivat seuraa kotona viihtyvästä kissarakkaasta eläkeläisestä, jonka eläinystävä juuri siirtyi tähtisillan taa ja on kovin yksinäinen. Tämä emäntä kävi tänään kissoja tapaamassa, ja kovasti kehräsivät hänen silittelyssään. 

Miten perustella tämä teineille? Itse tiedän että kissoilla varmasti elämänlaatu paranisi jos muuttaisivat tähän toiseen kotiin. Mutta täällä kotonahan tämä särkee teinien sydämen - eläimet olleet osa elämää 5 vuoden ajan.

Toinen teineistä on myös allerginen, että sinälläänkin tämä olisi elämää helpottava ratkaisu. Kissat eivät ole lapsirakkaita, eli eivät ole koskaan leikkineet täällä lasteni kanssa, eivät tule syliin tms. Toinen kissa päinvastoin piileskelee sohvan alla kun teinit ovat kotosalla, silloin kun olen kotona yksin, pitävät mulle kyllä seuraa. On tämä iso ja rankka päätös minullekin (ovat "mun" kissoja).

Onko teillä ollut tämänlaista tilannetta, ja miten olette luovineet? Täällä nyt pää ja sydän ruksuttavat eri rytmiin, kun yritän miettiä tapaa jolla tehdä tästä tilanteesta mahdollisimman helppo kaikille.