Miten toimit, kun lapsi ei tee, mitä käsket tekemään? Jäähypenkki

kaikki on käytetty: uhkailu, kiristys, lahjonta ja mustalaisille myymistäkin on koitettu, eivät enää osta lapsia niinkuin omassa lapsuudessani.;)



Mutta nyt kun isommat ovat jo 18v ja 20v voin sanoa, että saan jopa nämä vanhimmat tekemään mitä haluan, joskus se valta jopa pelottaa.

syy-seuraus-suhteita, että tuossa pihalta tulemattomuus tapauksessa ja vastaavissa käsken ensin, jos mitään ei tapahdu, huikkaan, että kuulitko (voihan olla, että oikeasti oli niin keskittynyt touhuihinsa, että ei kuullut.) Jos edelleenkään ei mitään tapahdu, annan vaihtoehdoiksi tulla heti tai että minä tulen hakemaan ja siitä seuraa sitten asia x (jokin pienehkö rangaistus esim. tv-kielto yhdeksi illaksi tai vastaavaa.) Harvoin tarvitsee hakea.

Lelujen korjaamisessa aika sama taktiikka. Käsky, huomautus, käsky ryyditettynä uhkauksella (jos et korjaa leluja, kolme lelua jäähylle jne.) Ei mitään isoja rangaistuksia, vaan lähinnä harmillisia pikkujuttuja, koska mitään suurta valtataistelua emme näistä asioista halua, ennemminkin väsytystaistelulla homma toimimaan ;-)

äiti tulee luokse? Olen itsekin tehnyt samoin, mutta pikkuhiljaa lapsen pitäisi oppia noudattamaan pyyntöjä ja käskyjä. -ap

Meillä tepsii tuollaiseen ulkona uhmaamiseen, kun selitän lapselle jälkikäteen (kun siis jollain keinolla on päästy kotiin), että "jos et sinä tottele, äidin pitään tulla hakemaan ja vahtia sinua niin kuin jotain pikkulasta. Äiti ei haluaisi niin enää tehdä, koska sinähän olet jo iso poika, mutta jos muu ei auta, niin sinua pitää kohdella kuin vauvaa." Vähän alhaista, juu, mutta aika toimivaa, kun tuon ikäisille jo alkaa olla aika tärkeää, miltä näyttää kavereiden edessä.



Toinen konsti, joka tepsi esikoiselle (mutta ei kuopukselle) on Muksuopin tapainen taitojen opettelu. Eli asetetaan tavoitteeksi vaikka oppia keräämään lelut mukisematta ja sovitaan milloin se on saavutettu. Ja tavoitteen saavuttamisesta sovitaan palkkio - mieluummin ei tavaraa vaan esim. leffareissu. Sitten kun lapsi on kerännyt lelut nätisti vaikkapa 15 kertaa, mennään sinne leffaan ja ihastellaan sitä, miten taitava ja sinnikäs hän on ollut, kun on oppinut tämän asian.

Lasta kädestä (tai mistä sattuu kiinni samaan) ja yhdessä mennään tekemään se pyydetty asia.

jos ei kerää, varotat kerran että jos et siivoa niin lelut menee jäähylle.. ja laitat sitten kans! Meillä toimi! Ja ne oli jäähyllä pari päivää..

Sitten tuo kotoa sisälle.. hmm. jos et tule sisälle, niin ei pikkukakkosta tai jotain muuta.. mieluiten heti tapahtuva rangaistus.. jonkin etuuden poisottaminen. Tietenkin varoitat mitä käy jos ei tee niinkuin sanot ja sit jos ei tottele niin toimit kuten sanoit.

keräämään ne lelut yhdessä hänen kanssaan.

äiti tulee luokse? Olen itsekin tehnyt samoin, mutta pikkuhiljaa lapsen pitäisi oppia noudattamaan pyyntöjä ja käskyjä. -ap

ennen kuin lapsi alkaa uskomaan, että äiti on tosissaan, kun sanoo noin. Useimmathan opettavat tottelemaan jo vähän nuorempana, koska silloin ne lapset oppivat sen muutamasta kerrasta, että äiti on tosissaan.

Ja yleensä numero kakkosen jälkeen asia on selvä ja lapsi tottelee. Vielä ei ole kertaakaan tarvinnut sitä kolmosta lausua - mikä on hyvä juttu, sillä en kyllä tiedä mitä sitten tekisin :-)

Mutta onhan senkin periaate jotenkin opetettava ja selitettävä lapselle, ei se niin toimi, että yks kerta vaan alat laskemaan kolmeen, ja kuin taikaiskusta lapsi alkaakin kasaamaan leluja.



Ja aina kun alkaa laskemaan, niin kannattaa olla valmiiksi mielessä mitä sitten tekee, jos pelkkä laskeminen ei tehoa. Eikä sitä laskemista kannata käyttää kymmentä kertaa päivässä, tai se kokee inflaation, eikä mitään enää tapahdu ilman laskemista.

elää nyt jonkinlaista uhmaa ja käy ikään kuin johtajuustaistelua. Lapsia on myös erilaisia. Se, että lapsi on tottelevainen, ei välttämättä ole mitenkään vanhempien ansiota. Lapsi voi olla perusnöyrä. Mitä teillä muuten tarkoittaa, että äiti on tosissaan? Mitä teet, jos lapsi ei tottele viimeistäkään käskyä? Lyöt? -ap

toimi. Lapsi vain nauraa höröttää ja matkii minua, kun komennan. Meillä on kokeiltu jo ulkoilukieltoakin. Se tehoaa sen yhden kerran, mutta ei enää myöhemmin. -ap

Jotenkin musta kuitenkin tuntuu, että sulla jäi se pointti siitä nappaamatta. Kuten sanoit, niin lapset on erilaisia. Ja se voi esim. teidän kohdalla tarkoittaa sitä, että sun on kaks sataa kertaa haettava se lapsi kädestä pitäen sisälle, ennen kuin alkaa uskomaan, että tarkoitat sitä, kun sanot. Mutta nyt kun sanot, että lapsi on kyllä totellut aiemmin, niin todennäköisesti alle kakssataa kertaa riittää.

toimi. Lapsi vain nauraa höröttää ja matkii minua, kun komennan.

tottelemaan jo paljon aikaisemmin kuin ap.

Jos on jo yli 5-vuotias, uhkailen viikkorahan/karkkipäivän/pikkukakkosen/tietsikkapelien menettämisellä tai jos ei kerää lelujaan, uhkaan kerätä lelut jätesäkkiin jne.

jäähylle. Tuo hekottelu on tarttunut kaverista. Lapsi matkii kaverin tapoja, ja soveltaa niitä tähän tilanteeseen. Hänestä se kai on jotenkin hienoa. Olemme erikseen puhuneet siitä, että vanhempien puhuttelua pitää kuunnella tosissaan ja naureskelut eivät sovi siihen tilanteeseen. -ap

mielestä. Hän on kaiken sen yläpuolella. -ap

niin nyt kysynkin, että miten siinä tilanteessa jatkat sitä varsinaisen asian käsittelyä? (esim. sisään tulemista)

Silloin ei olla uhkailtu riittävän tärkeillä asioilla. Tai sitten ei ole toteutettu uhkauksia. Mutta jos uhkailut ei toimi, niin kannattaa unohtaa ne ja etsiä uutta lähestymistapaa.

mielestä. Hän on kaiken sen yläpuolella. -ap