Helpottaako tämä lasten kanssa oleminen koskaan?

Nyt lapset 2, 5 kk ja vauva 7kk. Mä läkähdyn ihan oikeesti. Tää on ihan sairaan raskasta mulle.

5 lasta

Todella paljon helpompaa on nyt kun lapset ovat 3 v ja 5 v. Ei ole fyysisesti niin raskasta, kun ei tarvitse kantaa. Ovat kuivia. Eivät karkaile enää niin paljon. Puhuvat ja ilmaisevat itseään. Osaavat itse pukea ja syödä. Nukkuvat. Yritä jaksaa! KYllä se helpottaa!!!

Meidän lapsilla on 1,5 vuotta ikäeroa ja sanoisin että selvästi helpotti silloin, kun nuorempi oli noin 4 v.



Voimia!

Tosin helpottaahan se hoivaaminen jne arjessa, mutta huolet kasvavat. Nauti, kun lapset ovat vielä pieniä :)

alkaa vai... Mun 3-vuotias kyllä pitää työllistettynä. Mutta sinänsä totta, että huomattavasti helpompaa jo kuin esim. puoli vuotta sitten! Isompi onkin sitten erityislapsi, joten en tiedä koska helpottaa... Ehkä sitten kun muuttavat kotoa.

kaikista hankalin vaihe, lapset 2v2kk ja 4v2kk. Vauva-aika oli superhelppoa tähän taapero-uhmaikäkauteen. Tää on aivan kamalaa. Vauvan kanssa oli niin helppoa. Yövalvomiset eivät ole mitään lasten päiväkiukuttelun rinnalla. Kenkiä ei saa jalkaan, juostaan karkuun, kaupassa lähtevät karkuun, jos ovat kärrissä nousevat seisomaan, heittelevät tavaroita lattialle, säntäilevät, kiljuvat jne. Ei nyt koko päivää, mutta aika usein.

Vaihtaisin tuon ikäisiin vaikka heti. Vauvan kanssa on niiiin helppoa, yösyötöt mukaan laskettuna!'

Toivon tosiaan, että nuorempi täyttäisi kolme vuotta, edes vähän helpottaisi. Mun mielestä 2+ on lapsen karsein ikä.

(lapset 3,5v., 2v. ja 4kk)

t. kolmen äiti (lapset nyt melkein 15v, 13v ja 11v)

tosin taitaa johtua geeneistä, mutta rankkaa arkea edelleen. käyn töissä ja olen joka päivä ihan rätti. suutun lapsille usein, koska mikään ei mene helpolla.

Tsemppiä! Kyllä se helpottaa, ihan varmasti. Ellei aiemmin, niin viimeistään kun kuopus on yli 2,5 vuotias. Nyt kun lapsemme ovat sen ikäiset, että kuopuskin on jo 4, on ihan älyttömän helppoa verrattuna tuohon aikaan kun oli vauva ja alle 3v talossa. Elämä on normalisoitunut eikä ole sitä jatkuvaa käsityötä mitä ihan pienten kanssa on.



Joku sanoi aikoinaan nämä lohdutuksen sanat minulle ja ne todellakin pitivät paikkansa. Usko vain niihin, yritä ottaa päivä kerrallaan ja usko helpompaan tulevaisuuteen - kyllä se on tulossa :)

Ensin tulee kunnon uhmis molemmille. Sitten ehtii just huokaista, kun alkaa esimurkkuikä ja se kunnon murkkuikä.



Ehkä sitten kun ovat täysi-ikäisiä ja vastaavat itse tekemisistään, helpottaa ainakin jotenkin.

se oikeasti auttaa kun kokeneemmat tsemppaa!! kiitos!! ap

kaikkein raskainta oli kuopuksen eka vuosi ja no, se seuraavakin vuosi oli hyvin raskas.



Nyt tuntuu suorastaan hälyyttävän helpolta, lapset ekaluokkalainen ja 5v :) Toki esikoisen koulun aloituksessa omat hankaluutensa, mutta se ei ole sama kun saa nukkua.

Meidän lapset on nyt 4- ja 6-vuotiaat ja elämä niiden kanssa on tosi mukavaa ja helppoa.



Mutta tiedän mitä tarkoitat, vielä 2-3 vuotta sitten nousi savu päästä melkein päivittäin etenkin vanhemman kanssa. Ja se vauva/taaperoaika kahden pienen kanssa oli kyllä täystyöllistettyä (ikäeroa 1v7kk).

täysi-ikäsiä.



Vinkkinä jatkoo ja muillekin, älkää tehkö lapsi kahden vuoden tai alle ikäeroilla. Jaksaminen on tiukilla turhan monella.

ja vieläkin olen sitä mieltä että se oli kivaa aikakautta. Samoin nyt, vauva 9 kk.

t. kolmen äiti (lapset nyt melkein 15v, 13v ja 11v)

Ainakin meillä on ollut sitä rankempaa mitä isommaksi lapset ovat tulleet.