Mies on tympeänä/ kateelisena, kun sain viimein töitä!
5 vuotta työttömyyttä takana ja syksyllä sain hiukan yllättäenkin mieleiseni työpaikan. Mies aloitti heti lapsellisen kiukuttelun ja huomauttelun, kuinka en ehdi enää tekemään sitä ja tätä kotona. Siis toisin sanoen olla palvelijana. Minulla on pääosin iltatyö ja mies pääsee jo iltapäivällä töistä. Ensin hän alkoi tehdä sitä, ettei tullut kotiin töistä päästyään, että olisi hetken nähty ja syöty edes yhdessä. Aina muka tuli jotain ja päivä venyi. Sitten alkoi ilkeilyt, että kuinkas minua nyt yhtäkkiä työt kiinnostaa kun olen ollut niin kauan työttömänä. No ihan siksi, että en vaan ole saanut töitä!! Viimeine pisara alkaa olla se, että hän on alkanut olla selvästi kateellinen palkastani. Kyselee ivalliseen sävyyn, että mihin aijon nyt rahani tuhlata ja miltä se nyt tuntuu kun on paljon rahaa. En todellakaan ole edes mikään hyväpalkkainen, vaan ihan sieltä taulukon alapäästä keskipalkkoja. Nyt on tultu siis siihen pisteeseen, että ollaan vieraannuttu lähes kokonaan ja keskustelut on miehen osalta vain jotain inhottavuuksien laukomista. Eli sain töitä, mutta ero tässä on tulossa. En jaksa tällaista henkistä väkivaltaa. Ollaan 50+ ikäisiä, vaikka miehen käytöksestä voisi muuta päätellä. Yhdessä 18 vuotta, mutta emme naimisissa. Näin se elämä yllättää.
Kommentit (12)
Kunnon lapsen tasolle jäänyt kiukutteleva k*sipää. Laita kiertoon.
Sanoin tämän jo toisessa keskustelussa mutta pätee myös tässä. Näytä miehellesi tuo mitä tänne kirjoitit ja kysy miten hän aikoo korjata tilanteen.
Jos ei aio korjata niin kysy että miksi teidän pitäisi enää jatkaa yhdessä?
Keskustelkaa tilanteesta. Kerro hänelle miltä hänen käytöksensä sinusta tuntuu. Jos ei muuta käytöstään tai edes myönnä loukkaavansa sinua, ero on todennäköisesti ainoa ratkaisu.
Suku on pahin. Ensin pilkataan siitä, että on työttömänä. Sitten kun saa edes jotain työtä, kuten osa-aikaista, pilkka jatkuu, koska ei ole kokopäivätyössä. Ja vaikka olen ollut välillä jopa kokoaikatyössä ja vuorotyössä, ei pilkka siltikään ole loppunut.
Olen tullut siihen tulokseen, ettei minun työni tai työttömyyteni kuulu suvulleni pätkääkään.
Isot onnittelut mieluisesta työpaikasta! Eikä siitä kyllä mihinkään pääse, että miehesi käytös on todella ikävää. Mikäköhän mahtaa olla motiivina? Eipä siinä vaihtoehtoja juuri ole, jos keskustelu miehen kanssa ei muuta tilannetta.
Sellaisissa sosiaalisissa kokeiluissa, joissa työttömiä naisia prepataan työnhakuun, järjestetään apua, järkätään kampaajalle jne., homma usein kosahtaa lopulta kontrolloivaan mieheen. Tutkittu juttu.
Miksi te naiset annatte mahdollisuuden parisuhteeseen tuollaisille mieslapsille?
Vierailija kirjoitti:
Suku on pahin. Ensin pilkataan siitä, että on työttömänä. Sitten kun saa edes jotain työtä, kuten osa-aikaista, pilkka jatkuu, koska ei ole kokopäivätyössä. Ja vaikka olen ollut välillä jopa kokoaikatyössä ja vuorotyössä, ei pilkka siltikään ole loppunut.
Olen tullut siihen tulokseen, ettei minun työni tai työttömyyteni kuulu suvulleni pätkääkään.
Siinä olet oikeassa, että ei kuulu heille mitenkään. Alapa huviksesi käyttäytyä samalla tavalla heitä kohtaan, saattaa reaktiot yllättää.
Onneksi olkoon! Eläkekertymää, virikkeitä, haasteita, mahdollisuus näyttää kyntensä! Palkkaa, itsetuntoa, hyvä.
Meillä mies oli tyytyväinen, kun pääsin töihin, hän ei tykännyt, että olin puoli vuotta aikoinaan työttömänä, vain kotona.
Kaipa miehesi on hapan, kun ei ole enää kotipiikaa hänen alapuolellaan.
Potki mies pellolle pois ankeuttamasta. Tai sitten hän suunnittelee jo omaa irtiottoa ja ytittäävaan ärsyttää.
Surkeaa käytöstä tolta mieheltä