Lue keskustelun säännöt.
Miksi olen tällainen?
28.05.2011 |
Odotan aina juhlia innolla ja sitten kun se päivä koittaa, niin en millään haluaisi mennä. Rupeen jotenkin jännittämään vaikka vain tuttuja ihmisiä paikalla. Ja jotenkin en vaan halua mennä, olisin mielummin vaan kotona...
Olen jopa monta kertaa jättänyt menemättä kun ei vaan huvita. Sitten jälkeenpäin harmittaa ihan samperisti etten mennyt.
Miks olen tällainen? Mistä voisi johtua?
Kommentit (4)
minulla on ihan sama juttu. innostun ja sitten en haluakkaan mennä. joskus (erittäin harvoin) sitä tulee mentyä ja sitten onkin hauskaa vaikka ei huvittanutkaan.
yleensä en kyllä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakotan kyllä (lähes) aina itseni menemään ettei tarvi myöhemmin harmitella.
yleensä minä keksin jonkun verukkeen valmiiksi jonka avulla pääsen lähtemään paikalta ajoissa pois jos ei olekaan kivaa, esim. lapsenvahti ei voi olla pitempään tms.
Harvemmin tuota veruketta tarvitsee käyttää kun sitten onkin hauskaa mutta se helpottaa kun sellainen "takaportti" on olemassa.
jonkinlainen sos.tilanteiden pelko.